Alkuperäinen nimi: La souriante Madame Beudet
Ohjaus: Germaine Dulac
Käsikirjoitus: Germaine Dulac, André Obey

Pääosissa: Germaine Dulac, Alexandre Arquillière, Jean d'Yd
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1922
Kesto: 54 min
 
Rouva Beudet (Germaine Dulac) on avioliitossa herra Beudetin (Alexander Arquillière)  kanssa. Miehellä on tapana leikkiä aseellaan varsinkin vieraiden nähden itsemurhaparodiaa, mutta mitään ei koskaan tapahdu, sillä ase ei ole ladattu. Rouva Beudet puolestaan on kauan sitten saanut tarpeekseen moisista leikeistä, eikä hän muutenkaan ole kovin tyytyväinen avioliittoonsa, vaan hän suhtautuu mieheensä suorastaan vihamielisesti. Lopulta rouva Beudet saa tarpeekseen ja keksiikin ovelan juonen päästäkseen miehestään eroon, mutta toteutuuko suunnitelma sittenkään ihan niin kuin rouva Beudet toivoo...

La souriante Madame Beudet oli toinen kahdesta Sodankylässä tänä vuonna katsomistani mykkäelokuvista. Tai no, oikeastaan toinen kolmesta, sillä lyhyytensä vuoksi tämän jälkeen nähtiin vielä samaan esitysaikaan kuuluva Vain tunnit, mutta tämä oli selkeästi se ns. pääelokuva. Kuten tapoihin kuuluu, myös tähän elokuvaan kuului livesäestys ja tällä kertaa musiikista vastasi hollantilainen mykkäelokuvamusiikin säveltäjä Maud Nelissen, joka soitti muutaman muun soittajan kanssa. Tämä elokuva ei ollut minulle etukäteen mitenkään tuttu, joten suhteellisen avoimin mielin pääsin elokuvaa katsomaan, mutta La souriante Madame Beudet, jolla ei taida olla suomenkielistä nimeä lainkaan, ei onnistunut minua kovin hyvin viihdyttämään.