Alkuperäinen nimi: Das Experiment
Ohjaus: Oliver Hirschbiegel
Käsikirjoitus: Mario Giordano, Christoph Darnstädt, Don Bohlinger
Pääosissa: Moritz Bleibtreu, Christian Berkel, Justus von Dohnányi
Valmistusmaa: Saksa
Ilmestymisvuosi: 2001
Kesto: 114 min

- Pidättehän te minusta huolta?
- Koetta valvotaan 24 tuntia vuorokaudessa.
- No, sittenhän mitään pahaa ei voi tapahtua.

1318497078_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Taksia ajava Tarek Fahd (Moritz Bleibtreu) näkee lehdessä ilmoituksen ihmiskokeesta, jossa kokelaat jakautuvat kahdeksi viikoksi vankeihin ja vartijoihin ja rahan toivossa Fahd päättääkin osallistua kokeeseen. Lehtihommia joskus tehnyt Fahd haistaa kokeessa suuren jutun ainesta, joten sitä varten hän hankkii tuttavaltaan Hansilta silmälasit, joihin on piilotettu hyvin pieni videokamera, jonka sisältöä voi katsella livenä etäältä. Fahd hyväksytään kokeeseen ja hänet pistetään vangiksi, joten saadakseen juttuunsa enemmän asiaa, hän yrittää tarkoituksella murtaa vartijoiksi päässeet, mutta siitä ei hyvää seuraa...

Olen joskus kertonut katsoneeni (ennen) Big Brotheria kuin myös pitäväni Truman Show'ta suosikkielokuvanani ja näille yhteistä on se tietty tirkistelymäisyys, mutta samalla tiedostaen tai tiedostamatta suuri ihmiskoemaisuus, joten tämäkin elokuva oli ideana varsin houkutteleva. En ollut kuullut tästä leffasta mitään ennen kuin se käteen osui Turun Elokuvadivarissa, mutta kannen perusteella vaikutti sen verran kiinnostavalta aiheelta (harvoja kertoja, kun olen takakansitekstejä edes vilkaissut), että päätin antaa elokuvalle mahdollisuuden, varsinkin kun kyseessä oli ei-englanninkielinen elokuva. Sittemmin olen oppinut, että Experiment - Ihmiskoe nauttii ihan hyvästä maineesta, joten itsekin lähdin melko suurin odotuksin katsomaan tätä, eikä tämä sitten loppujen lopuksi pettänytkään... ainakaan hirveästi.

Elokuva starttaa tällä Tarek Fahdin esittelyllä kuin myös esittelemällä vähä vähältä näkyvissä oleva koe ja minä en oikein muuhun kyennyt kuin odottelemaan sen kokeen alkamista ja kun se sitten alkoi, pidin kyllä menosta hyvin paljon. Kuten arvata saattoi, niin alussa niin vartijoiksi joutuneet kuin vankeinakin olleet suhtautuivat koko kokeeseen melko kevytmielisesti ja huumorilla, mutta vähitellen koekaniinit omaksuivat oman roolinsa ja alkoivat käyttäytyä sen mukaisesti, mikä sitten tarkoitti varsinkin vartijoiden puolelta suurta auktoriteettiasemansa väärinkäyttöä. Kokeen seuraaminen oli todella mielenkiintoista, kun arvasi kokeen menevän jossain vaiheessa pyllylleen, mutta lopputulokseen johtavien tapahtumien seuraaminen oli välillä oikeinkin mukavaa. Ehkä vähän laimensi tutkijoiden puuttuminen vartijoiden tekemisiin, mutta koska sillä ei sitten ollut kovinkaan suurta merkitystä vartijoiden käyttäytymisen kannalta, niin eipä sekään nyt katselufiilistä pilannut. Vartijat totta kai nöyryyttivät vankeja mitä erilaisimmin keinoin ja jossain vaiheessa he sitten menivät aivan liian pitkälle ja lopputuloshan oli jokseenkin arvattavissa. Kokeen piti kestää 14 päivää, mutta koska se jouduttiin jättämään kesken kaiken kesken, niin en millään voinut olla ajattelematta, että kunpa koe olisi kestänyt täysimääräisen ajan, kun jo puolessa tusinassa päivässä ehdittiin mennä näinkin kovasti sekaisin. Tämä eristystila oli varsinkin aika ilkeä rangaistusmuoto. Minusta oli myöskin hauska huomata se, että vaikka elokuvassa oli kuinka vanki/vartija -vastakkainasettelu, niin sitten kun kokelaat tajusivat, että koe on pian ohi, he olivat ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja siten olivat melko kavereita keskenään. Vaikkei elokuva seuraakaan historiallisia tapahtumia Stanfordin vankilassa tehdystä kokeesta kovinkaan tarkasti, niin silti koko tarinan hienoutta lisäsi se seikka, että elokuva perustui ainakin jossain määrin todelliseen kokeeseen, jossa lopputulos oli hyvin samansuuntainen.

Tapauksen historiallinen luonne toki oli hyvä juttu, mutta jos nyt kuitenkin mietitään puhtaasti elokuvallisia syitä, niin kuten sanoin, ehkä olisin pitänyt elokuvasta vielä vähän enemmän, jos tutkijat eivät niin hanakasti olisi puuttuneet niihin vartijoiden puuhiin. Myös olisin jättänyt Doran (Maren Eggert) kokonaan pois, sillä ei hänen hahmonsa ja siten Fahdin tarinan sivujuonne tuonut elokuvaan oikein mitään lisäarvoa. Päinvastoin olisin toivonut, että elokuvassa olisi nähty enemmän asioita siellä muka-vankilassa kuin koepaikan ulkopuolelta. Näine pienine vikoineenkin elokuva oli kuitenkin vallan mainio tapaus. Niin ja tietty edes joskus tällaisesta kokeellisesta tilanteesta kertovassa elokuvassa voitaisiin esittää sitä enemmän valtaa nauttivan koehenkilön näkökulmasta, mutta koska yleisesti ottaen sellaiseen henkilöön olisi ilmeisesti hankalampi samaistua, niin ei sitten.

Oikeastaan yksikään näyttelijöistä ei noussut toisen yläpuolelle, vaan monista elokuvan kärkinäyttelijöistä pidin aika yhtä lailla. Moritz Bleibtreu teki ihan hyvää jälkeä Tarek Fahdina, mutta yhtään huonommaksi ei jäänyt Fahdin sellikaveria Steinhoffia näytellyt Christian Berkel tai vartijoista pahimpaa eli Berusia näytellyt Justus von Dohnányikaan. Tasaisen varmaan näyttelemistä myöskin näiden näyttelijöiden ulkopuoleltakaan, eikä kenenkään naama tai näytteleminen jäänyt mitenkään ärsyttämään.

Pisteitä: 3,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Maissilapset / Amityville 2 - paholaisen piiri / Rasen / Open Water / American Psycho / The Departed (toivottavasti ensin mainittu,  luultavimmin viimeksi mainittu)