Ohjaus: Judd Apatow
Käsikirjoitus: Judd Apatow, Steve Carell
Pääosissa: Steve Carell, Paul Rudd, Romany Malco
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2005
Kesto: 127 min
- I'm throwing myself at you and all you can think about are fucking toys. - They're not fucking toys! This is Ironman, okay?
Andy (Steve Carell) on 40-vuotias poikamies ja töissä kodinelektroniikkaliikkeessä. Hänen työkaverinsa pitävät häntä hieman outona, jopa mahdollisena sarjamurhaajana, mutta koska heidän pokeriporukastaan puuttuu yksi, he pyytävät Andya mukaan. Pokeri-illassa he käyvät sitten läpi seksikokemuksiaan, minkä tiimellyksessä heille selviää, että Andy on kuin onkin vielä neitsyt. Niinpä he päättävät auttaa miestä mäessä ja opettaa Andylle naisen iskemisen jaloja taitoja ja vähitellen Andy pääseekin ulos kuorestaan. Hän tutustuu kaupassa Trishiin (Catherine Keener), mutta ennen kuin hän uskaltaa edes pyytää Trishiä ulos, paljon pitää vielä muuttua...
Jostain syystä olen karttanut tätä elokuvaa todella pitkään. Aikoinaan ilmestyttyään kuvittelin elokuvaa alapäähuumorilla varustetuksi komediaksi, jossa turhan myöhäisestä neitsyydestä tehdään turhan (nololla tavalla) iso numero. Kuitenkin tullessaan joskus televisiosta satuin lukemaan jostain arvostelusta, jossa kerrottiin, että elokuva ei olekaan keski-ikäisen neitsyen pilkkaamista, vaan kyseessä on verrattain toimiva komedia aiheesta. Silti eilen pistäessäni tätä dvd-soittimeeni epäilykseni olivat melko suurenmoiset, mutta ne osoittautuivat turhiksi, sillä 40 v. ja neitsyt oli kuin olikin ihan kiva komedia.
Päähenkilö näytetään alussa kyllä hivenen nössönä, jonka actionfiguuri-keräily vie suurimman osan vapaa-ajasta, joten pieniä pelkoja minulla alussa oli, eikä tilannetta helpottanut myöskään Andyn työkaverien ensireaktiot Andyn neitsyyteen seuraavana päivänä töissä. Kuitenkin elokuvan sävy muuttui nopeasti ja Andyn pilkkaaminen hävisi hyvin pian ja niinpä Andyn kavereilla olikin aito halu auttaa Andya pääsemään eroon neitsyydestä. Samalla porukka pitää hauskaa myös vähän muissa merkeissä ja vaikka vanhoja seksikokemuksia muistellaan, niin niitä muisteloita ei käydä Andyn kustannuksella kuitenkaan, mistä pidin. Tietenkin oli selvää, että Andy vielä ennen loppua pääsisi eroon poikuudestaan, mutta silti siihen hetkeen johtavien tapahtumien seuraaminen oli hyvinkin mukavaa. Varsinkin kun samalla näytettiin toteen, ettei se seksin kyllästämäkään elämä ja siten parisuhteetkaan aina niin auvoisia ole. Lisäksi elokuvan viihdyttävyyteen auttoi paljon elokuvan huumori, joka oli yllättävästi välillä hyvinkin lämminhenkistä, mutta sitten taas väliin mahtui hetkiä, jolloin Andyn työkaverit harrastivat inside-läpän heittoa ("Tiedätkö mistä tiedän, että olet homo?"), joka ei niinkään naurattanut, mutta tarjosi hyvän kuvan tuon porukan keskinäisestä hauskanpidosta (kaikissa kaveripiireissä on niitä ulkopuolisten korviin outoja läppiä). Kyllä tämä elokuva sai naurut aikaan silloin tällöin, vaikka suuri osa elokuvasta mentiinkin sellaisen perushymähtelyn asteella. Erityisesti pidin siitä Andyn ja Trishin keskustelusta seksistä pidättäytymisestä. En usko paljon spoilaavani, jos sanon, että loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta silti tähän loppukohtaukseen (ennen lauluja) oli saatu mukaan tiettyä hauskuutta, kiitos tekstiruutujen.
Steve Carell oli ihan tarpeeksi hyvä Andyna, mutta kännistä kaveria Carell ei tuntunut esittävän kovinkaan hyvin ja Carellin kännikohtaukset olivatkin kovin teennäisen oloisia. Muista näyttelijöistä pitää mainita sitten tietenkin minulle lähinnä Frendeistä tuttu ja Andyn kaveria Davidiä esittänyt Paul Rudd, joka oli ihan kelpo tässäkin roolistaan, kuten myös muut Andyn kavereita esittäneet Romany Malco ja Seth Rogen. Ihan perushyvää komediatasoa edustivat myös muut näyttelijät, vaikka niistä ei tämän enempää sanottavaa olekaan.
Pisteitä: 3,5/5
PS. Tämä olikin sitten tämän kevään viimeinen kotona katsotun elokuvan arvostelu ja samalla viimeinen ennen nyt alkavaa leffataukoa, mutta toisin kuin viime kesänä, niin tänä vuonna blogi ei lepää kesälläkään, vaan elokuvateattereissa hyppiminen kuten myös Sodankylässä piipahtaminen tulee tietämään arvostelujen tippumista blogiin jatkossakin. Toki kotonakin tulee katsottua sentään kuukauden WANHAT ja valikoituna onkin sellaiset elokuvat, jotka voi katsella vähän suuremmallakin valon määrällä... niin ja tänäänhän katson vielä Epäillyt, mutta kun siitäkin on jo arvostelu olemassa, niin huomenna ei ole tulossa siitä juttua. Lisäksi olen suunnitellut vähän muutakin blogin varalle, mutta siitä lisää sitten illemmalla. Elokuussa sitten palaillaan kotielokuvien pariin ja mitä parasta, leffoja on "kivasti" jonoksi asti, joten niillä pärjätään pitkälle syksyyn.
Seuraavana arvosteluvuorossa: Tamara Drewe
Kommentit