Alkuperäinen nimi: Mujeres al borde de un ataque de nervios
Ohjaus: Pedro Almodóvar
Käsikirjoitus: Pedro Almodóvar
Pääosissa: Carmen Maura, Antonio Banderas, Maria Barranco
Valmistusmaa: Espanja
Ilmestymisvuosi: 1988

Piiri pieni pyörii. Pepan (Carmen Maura) jätti mies yllättäen ja Pepa lähtee selvittämään, mihin mies lähti ja miksi. Hän käy tämän asunnolla, jossa törmää miehen, Ivánin (Fernando Guillén), ex-heilaan Lucíaan (Julieta Serrano), seuraa tätä ja tapaa Ivánin ja Lucían pojan Carlosin (Antonio Banderas), joka sattumalta tulee seuraavana päivänä asuntoesittelyyn Pepan kotiin. Pepan ystävätär Candela (María Barranco) on seurustellut shiiaterroristin kanssa ja kun terroristit jäävät kiinni lentokoneiskun suunnittelusta, Pepa käy Candelan puolesta asianajajalla, joka onkin lähdössä lomareissulle Ivánin kanssa...

Almodóvar-elokuvien katselu jatkuu ja täytyy oikeasti sanoa, että pidin tästä elokuvasta. Tämä oli sellainen mielen hyväksi saava draamakomedia. Juonikuvio olisi muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta voinut olla vaikkapa jostain Alfred Hitchcockin komediasta (mieleen hiipi väkisinkin Mutta kuka murhasi Harryn?). Se noin parituntinen meni kuin heittämällä hahmojen häröilyä seuratessa. Jotenkin juoni oli niin absurdi, että sen parissa nautti hyvin.

Carmen Maura oli minusta ihan loisto roolissaan vähän neuroottisena Pepana, kuten myös Julieta Serrano Luciana. Muutenkin näyttelijäkasti oli varsin mukava, mitä nyt Carlosin naisystävä Marisa (Rossy de Palma) oli kuin otettu jostain kauhugalleriasta. Yksikään hahmo ei kuitenkaan ollut millään tavalla turha, vaan kaikki mielestäni puolustivat paikkaansa.

Ehdottomasti elokuva, joka kannattaa katsoa.

Pisteitä: 4/5