Alkuperäinen nimi: Pulp Fiction
Ohjaus: Quentin Tarantino
Käsikirjoitus: Quentin Tarantino, Roger Avary
Pääosissa: John Travolta, Samuel L. Jackson, Uma Thurman
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 1994

- Did you notice a sign out in front of my house that said Dead Nigger Storage?
- No. I didn't.
- You know WHY you didn't see that sign?
- Why?
- 'Cause it ain't there, 'cause storing dead niggers ain't my fucking business, that's why!

Kaksi palkkamurhaajaa Vincent and Jules (John Travolta ja Samuel L. Jackson) hoitavat tappokeikkoja pomonsa Marsellus Wallacen (Ving Rhames) puolesta. Marsellus käskee Vincentiä viihdyttämään vaimoaan Miaa (Uma Thurman). Uransa ehtoopuolella oleva nyrkkeilijä Butch (Bruce Willis) sopii Marselluksen kanssa sopupelistä, mutta Butch haistattaa tälle pitkät ja vie rahat mennessään. Kaksi wannabe-rosvoa päättää ryövätä ravintolan. Näiden hahmojen tarinat menevät minne menevät risteillen välillä toistensa yli, mutta mihin kaikki lopulta johtaakaan...

Pulp Fiction - tarinoita väkivallasta on eräällä tavalla outo elokvua. Olen nimittäin nähnyt elokuvan vaikka kuinka monta kertaa, mutta silti en tahdo juuri koskaan muistaa mitään elokuvan tapahtumista ja nekin harvat kohtaukset, jotka muistin, muistin ainakin jotenkin väärin. Esimerkiksi Butchin kohtalo tuli vähän yllätyksenä. Lisäksi en myöskään koskaan tarkkaan ole muistanut, mitä olen ollut elokuvasta mieltä. IMDB:ssä tämä on kaikkien aikojen elokuvien listalla viidentenä, mutta ei tämä nyt ihan niin hyvä elokuva ollut, vaikka hyvä olikin.

Tarina kierrätti hienovaraisesti kliseitä vaikka kuinka, mutta onnistui olemaan samalla hyvin monella tapaa omaperäinen rikoselokuva. Tästä kyllä paistoi läpi Tarantinon omistautuneisuus ja tulos on sen mukainen. En minä tätä sanoisi varsinaisesti nerokkaaksi elokuvasta niin kuin moni muu tätä on kutsunut, vaikka onnistuikin pitämään otteessaan erikoisuudellaan koko kestonsa ajan. Tarina etenee pääosin episodeittain, mikä sopii oikein hyvin tähän elokuvaan, eikä siten hypitäkään kesken kaiken tarinasta toiseen. Se, ettei nämä episodit kuitenkaan etene aivan kronologisessa järjestyksessä, ei haitannut yhtään. Elokuvan todellinen suola olivat kuitenkin loistavat dialogit, joista on varsinkin mainittava Julesin ja Vincentin väliset jutustelut. He juttelevat aivan tavanomaisia juttuja kaikesta taivaan ja maan välillä, mutta silti ovat samaan aikaan kovaksikeitettyjä tappajia. Elokuva sisälsi lukuisia viittauksia muihin elokuviin ja en varmasti tunnistanut puoliakaan niistä, mutta silti niitä oli kiva bongailla sieltä täältä.

Näyttelijät olivat tässä elokuvassa kärkikastia ja tulos sen mukaista. Oikein kenestäkään ei jäänyt pahaa sanottavaa. Samuel L. Jacksonia varsinkin pitää kehua ja Jacksonin ja Travoltan, joka pääsi tässä elokuvassa taas tanssimaan, kemiat pelasivat hyvin yhteen. Jackson ei kuitenkaan ollut vielä tässä elokuvassa niin bad ass, kuin millaisena hänet tullaan myöhemmin tuntemaan ja tämä oli pelkästään hyvä juttu. Kuitenkin jos pitäisi nimetä elokuvasta ne parhaimmat roolisuoritukset, siitä tulisi niin listamainen ja pitkä, että on pakko jättää väliin.

Pulp Fiction - tarinoita väkivallasta ei todellakaan jätä kylmäksi ja on hyvin vaikeaa olla pitämättä tästä elokuvasta, vaikka onkin hivenen yliarvostettu, mutta silti ehdottomasti katsomisen arvoinen tapaus.

Pisteitä: 4/5