Tynnyrissä tai oikeastaan eristetyllä saarella kasvanut lihaskimppu Julius (Arnold Schwarzenegger) saa tietää 35-vuotiaana, että hänellä on jossain kaksoisveli Vincent, jota Julius luulee kaltaisekseen. Tiedon saatuaan Julius lähtee heti mantereelle etsimään kadoksissa olevaa Vincentiä ja vaikka heidän tiensä risteävätkin, niin tunnistettavasti Julius ei löydä Vincentiä ennen kuin vasta vankilan vierailuhuoneessa, jossa Julius saakin huomata, että Vincent onkin pienikokoinen, eikä lainkaan samalla lailla vahva persoona (Danny DeVito). Julius kuitenkin lunastaa Vincentin ulos putkasta ja pian Juliukselle selviää, että Vincent on suurissa veloissa koronkiskuriveljeksille, jotka haluavat saada rahansa takaisin...

Olin muistellut tämän elokuvan olevan paljon myöhempää tekoa eli 90-luvulla tehty, mutta näin ei sitten ollutkaan, mikä sitten vastasi pohdintaani siitä, miten olin ehtinyt nähdä tämän niin monesti (no, ainakin muutamia kertoja), vaikka edellinen katselukerta sijoittuukin johonkin tämän vuosituhannen ulkopuolelle. Joitakin muistikuvia minulle oli tästä kuitenkin jäänyt, mutta niin hämäriä, etten ollut varma siitäkään, olinko ihan oikeasti tykännyt elokuvasta joskus, vaikka epäilinkin tykänneeni. Myönnettävä kyllä on, että alkuteksteissä Ivan Reitmanin (Ghostbusters) näkeminen ohjaajan pallilla nosti odotuksia. No, todella typerällä suomenkielisellä nimellä varustettu Identtiset kaksoset tarjosikin ihan hyvää tavaraa, ja vaikka Lastentarhan kytän edellinen näkemiskerta sijoittuu sinne samoille vuosille tämän kanssa, miksi siitäkään en muista mitään, niin väittäisinpä tämän elokuvan kuuluvan ehdottomasti Schwarzenegger-komedioiden parhaimmistoon (mihin toki ei paljon vaadita).

Elokuva käynnistetään Juliuksen taustan selvittämisellä, mutta ilokseni Julius lähti heti taustoituksen jälkeen etsimään veljeään, sillä tämä oli tarinalliselta kannalta parempi ratkaisu kuin se, että olisi enemmän näytetty sitä saarielämää, sillä eipä niillä saaren tapahtumilla ollut oikeastaan mitään merkitystä. Vincentkin saatiin hyvin nopeasti kuviin, eikä tarvinnut odottaa siihen asti, että Julius hänet löytää. Heidän tapaamisesta sitten lähteekin käyntiin yksi jos toinenkin tapahtumaketju, jotka etenevät melko totuttuja polkuja pitkin, mutta silti ihan kelvollisesti niin, että elokuvan parissa viihtyi. Parivaljakon sanailua oli kiva kuunnella, varsinkin kun Julius ja Vincent olivat tosiaan ihan eri maailmoista, vaikka mitä pidemmälle elokuva etenee, niin sitä enemmän otetaan kaksos-teemasta irti. Toki ehkä vähän turhan paljon alleviivataan Juliuksen naiiviutta, mikä tietenkin on lähtöisin hänen eristyksissä asumisesta (ihan kuin Juliuksella ei olisi ollut saarella edes televisiota... hui!), mutta liikaa tämäkään seikka ei jaksanut häiritä. Niin ja sitä, miten heillä kykeni olemaan useampi isä, en oikein tajunnut, mutta ei kai ollut tarkoituskaan. Mitään yllätyksiä elokuva ei tarjonnut, kuten ei mitään jännittävääkään näiden roistojen osalta, mutta tällaisena peruskomediana elokuva eteni kuitenkin ihan mallikkaasti, minkä vuoksi se jäikin selvästi positiivisen puolelle.

Elokuvan parasta antia olivat kuitenkin sen päänäyttelijät ja olivatkin syynä siihen, että pidin elokuvasta näinkin paljon. Arnold Schwarzenegger oli tietenkin oma tönkkö itsensä, mutta vähintäänkin tyydyttävästi oli se tönkköys saatu sopimaan Iso-Arskan rooliin, sillä vaikka ei kerrotakaan, kuinka paljon siellä Juliuksen saarella oli väkeä ja ennen kaikkea samanikäisiä, niin luulisi nyt, että verrattain virikkeetön ympäristö tekisikin vähän sellaista jälkeä. Schwarzeneggeriä enemmän pidin kuitenkin Danny DeVitossa, joka oli oikein mainiossa vedossa tässäkin elokuvassa ja DeViton saivartelua olikin oikein hauska kuunnella... että niin pienessä ihmisessä voikin olla niin paljon virtaa; varmaan pitäisi ottaa enemmän DeViton 80-90 -lukujen tuotoksia katseluun. Muut näyttelijät jäivätkin sitten selvästi tämän kaksikon varjoon. Mukana menossa: David Caruso (C.S.I. Miami) ja Trey Wilson (Arizona Baby).

Pisteitä: 3,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Alligaattori