Alkuperäinen nimi: Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan

Ohjaus: Larry Charles
Käsikirjoitus: Sacha Baron Cohen, Anthony Hines, Peter Baynham, ym.
Pääosissa: Sacha Baron Cohen, Ken Davitian, Luenell
Valmistusmaa: Iso-Britannia
Ilmestymisvuosi: 2006

Kesto: 80 min

- Does Jesus love my neighbour Nursultan Tulyiagby?

- Yes, Jesus loves everyone.

- Nobody like my neighbour Nursultan Tulyiagby.

Toimittaja Borat (Sacha Baron Cohen) lähtee köyhästä Kazakstanista Yhdysvaltoihin ammentaakseen tietoa, mistä voisi olla hyötyä hänen kotimaalleen ja samalla oppimaan uusia asioita. Saavuttuaan New Yorkiin hän näkee televisiosta Pamela Andersonin Baywatchissa ja hän päättää matkustaa itärannikolle asti ottaakseen Pamelan vaimokseen, mutta matka vie kauan ja siinä samalla hän ehtii tavata myös amerikkalaisia...

Tämä jäi aikoinaan syystä tai toisesta käymättä katsomatta elokuvateattereissa, mutta nyt on aika ottaa vahinko takaisin. Olin nähnyt Cohenilta aiemmin Brünon, jota pidin ihan kohtuuhyvänä, sekä joskus historian hämärissä Ali G Himassa -elokuvan, josta taas en muistaakseni tykännyt (ja siinä saattoikin olla syy, miksi tämä elokuva jäi aikoinaan väliin). Ostin elokuvan aikoinaan Prismasta ja siten eilen olinkin vähän hämmentynyt, kun kotelon sisältä paljastuikin DVD-R -levyksi naamioitu levy, mutta pian tajusinkin sen olleen osa vitsiä. Hulvatonta! Itse elokuva oli kuitenkin aivan loistava ja Borat peseekin Cohenin muut tuotokset mennen tullen.

Elokuvan hauskuus alkaa oikeastaan jo heti elokuvan alkukohtauksesta, jossa Borat esittelee kotikyläänsä Kazakstanissa ja jo elokuvan aikana minulla oli sellainen tunne, että mahtoivatko kyläläiset, jotka oikeasti olivatkin Romaniasta, tietää lainkaan, mistä Borat oikein puhuu ja elokuvan jälkeen piti asia tarkistaa; eivät tienneet. Kazakstania pannaan oikein halvalla jo tässä ensimmäisessä kohtauksessa (esim. härkäjuoksuihin verrattava juutalaisjuoksu), mutta se paras hupi pääsi alkamaan oikeastaan vasta sitten, kun saavuttiin Yhdysvaltoihin. Aluksi olin ajatellut, että elokuvan päätarkoitus oli vain huijata amerikkalaisia tavalla jos toisellakin ja siten alussa olin vähän häiritsi ne näytellyt kohtaukset, joissa Borat ja Azamat (Ken Davitian) olivat kahdestaan, mutta jossain vaiheessa sitten tajusin, että amerikkalaisten naruttamisen lisäksi haluttiin tarjota ihan kunnon tarina katsojillekin, joten mieleni pääsi lopulta rentoutumaan; sitä paitsi monet näistä kohtauksista oli vieläpä aivan mielettömän hauskoja. Siltikin parhaimmillaan elokuva oli juuri silloin, kun Borat pääsi kunnolla pilailemaan amerikkalaisten kustannuksella – olenhan käytännön pilojen suuri ystävä – ja ne hetket tarjosivatkin toinen toistaan hauskempia tilanteita niin, että oikeasti naureskelin räkänaurua pitkin elokuvaa. Oikeastaan ainoa kunnon miinus tulee siitä, että kohtaukset leikattiin niin, ettei haastateltavien tai muiden tilanteissa olleiden reaktioita Boratin hölmöyksiin juurikaan näytetty, vaan juuri kun Borat on sanonut jotain typerää/anteeksiantamatonta tai jotain, niin kuva leikataan siihen, kun Borat ja Azamat jatkavat matkaa. Vähän tylsää. Elokuva tietenkin huipentuu Pamela Andersonin tapaamiseen ja tämä kohtaus oli oikeastaan ainoa, jonka tiesin olevan näytelty kohtaus, mutta muuten olin monessa kohtaa elokuvan aikana epävarma (jopa Luannen kohdalla), mikä vain lisäsi elokuvan nautittavuutta. Toki Anderson-kohtauksessa ne nimikirjoitusten pyytäjät olivat aitoja ja niidenkin reaktioita olisi voinut näyttää vähän enemmänkin. Kokonaisuudessaan kuitenkin todella nautittava kokonaisuus, jonka loppuun olisi voitu hyvin vielä leikata se poistetuissa kohtauksissa ollut Baywatch-parodia, se oli nimittäin ihan mieletön.

Sacha Baron Cohen on kyllä loistava eläytyjä ja hän esitti Boratia kyllä todella ammattitaitoisella otteella. Osassa, jossa vaaditaan kuitenkin loistavaa pokerinaamaa, pidättäymistä roolissaan pitkänkin aikaa sekä monin paikoin myös improvisaatiota, Cohen oli kyllä aivan mahtavassa vedossa. Joissakin kohdin, kun Cohen ei ollut saanut kanssapuhujiaan murtumaan, niin hän on vain lisännyt pökköä pesään, kunnes nämä ovat saaneet tarpeekseen. Azamatia näytellyt Ken Davitian hänkin ihan hyvä.

Pisteitä: 4,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Pinocchio