Alkuperäinen nimi: Twin Peaks
Ohjaus: David Lynch, Leslie Linka Glatter, Caleb Deschanel ym.
Käsikirjoitus: Mark Frost, David Lynch, Harley Peyton ym.
Pääosissa: Kyle MacLachlan, Michael Ontkean, Mädchen Amick ym.
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 1991

- Twin Peaks is different. A long way from the world. You've noticed that.
- Yes I have.
- And that's exactly the way we like it. But there's a back end to that that's kind of different too. Maybe that's the price we pay for all the good things.
- What would that be?
- There's a sort of evil out there. Something very, very strange in these old woods. Call it what you want: a darkness, a presence. It takes many forms, but it's been out there for as long as anyone can remember. And we've always been here to fight it.

JÄLLEEN KERRAN MUISTUTTAISIN SPOILEREISTA! EI KANNATA LUKEA TÄTÄ, JOS HALUAA VÄLTTYÄ NIILTÄ!

Lukiolaistyttö Laura Palmer (Sheryl Lee) löydetään murhattuna, mikä järkyttää Twin Peaksin asukkaat. Tapausta tutkimaan saapuu FBI-agentti Dale Cooper (Kyle MacLachlan), mutta huomaa pian, ettei tapauksen selvittely ole niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella, sillä Twin Peaks on täynnä salailevia, kieroilevia ja toisiaan pettäviä asukkaita ja niinpä johtolankojen punominen yhteen on hyvin vaikeaa, varsinkin kun kaiken lisäksi Twin Peaksin metsissä tuntuisi asustavan jonkinasteinen pahuus...

Tällä kertaa kuukauden WANHAn arvostelu on poikkeuksellisesti tv-sarja ja kun kyseessä on kuitenkin 200. arvostelu, niin mikä sopisikaan paremmin katsottavaksi kuin Twin Peaks, yksi ehdottomista suosikkisarjoistani. Sarjan ja tapahtumien luonteen vuoksi arvioin koko sarjan kerralla sen sijaan, että arvostelisin sarjan yksi kausi kerrallaan.

Olen nähnyt Twin Peaksin tätä ennen puolitoista kertaa (tv:stä tullessaan Maikkarin ja Subin pompottelun takia jäi kakkoskausi kesken) ja edellinen katsomiskerta jätti kyllä melkein lähtemättömän vaikutuksen allekirjoittaneeseen. Muistan nimittäin elävästi sen, kuinka aina nähdessäni ABC:n peukkulogon mieleeni tulvahti aina Dale Cooperin ja tämän peukunnäyttö tilanteessa kuin tilanteessa. Muutenkin sarjan tapahtumat pysyivät pitkään muistissani, vaikka ilokseni huomasin, että varsinkin loppupuolella oli paljon asioita, joita en muistanut.

Aloitetaan sellaisesta pikkuasiasta kuin alkutekstit. Mietin asiaa edellisellä katsomiskerralla ja mietin sitä jälleen, mutta en ole vielä selvittänyt sitä, miksi näyttelijät on ryhmitelty kolmeen osaan. Tai siis, ensin on alkutunnarin aikana ilmoitettu ne selvimmät päähenkilöt "Starring"-alaotsikon alla, mutta sitten taas alkutunnarin jälkeen tulee toinen "Starring"-osio ennen kuin päästään niihin vieraileviin tähtiin. Eli miksei henkilöt, jotka kuitenkin ovat pääasiassa läpi sarjan mukana, ei voitu niputtaa yhden listan alle? Ei haluttu tehdä noin puolitoista minuuttia kestävästä alkutunnarista pidempää?

Mutta itse sarjaan. Twin Peaks on suorastaan nerokas sarja, josta ei puutu jännitystä, huumoria, draamaa taikka outouksia. Nämä kaikki on hyvin sopusoinnussa keskenään, eikä yksikään osa-alue pääse liian ratkaisevaksi. Jonkin jännitystä tihkuvan kohdan jälkeen saattaa tulla hyvinkin humoristinen tai draamapitoinen kohtaus, mikä antaa sopivasti vastapainoa sille jännittävälle kohtaukselle. Nämä outoudetkin ovat iso osa Twin Peaksin viehätystä, eikä siten ainakaan allekirjoittaneelle aiheuta silmien pyörittelyä tai vastaavaa; NE KUULUVAT SARJAAN! Ihan yhtä oudoiksi tapahtumat eivät kuitenkaan mene kuin Lynchin elokuvissa parhaimmillaan/pahimmillaan.

Tarinasta sen verran, että kun sarja alkaa, niin näemme yhden jos toisenkin hahmon omissa puuhissaan, eikä alussa voi mitenkään päätellä sitä, mihin sarja nämä hahmot lopulta johtaakaan ja tämä jos mikä on positiivista ja jättää siten paljon tilaa yllätyksille.  Sillä vaikka näennäisesti seurataankin (alussa) Laura Palmerin murhatutkimusta, niin samalla setvitään Twin Peaksin asukkaiden ihmissuhdekoukeroita ja vehkeilyjä, jotka johtavat mitä eriskummallisiin lopputuloksiin. Tarinassa riittää sen verran erinäisiä juonenkäänteitä, ettei meno hyydy tylsäksi missään vaiheessa, ei edes sen jälkeen, kun Lauran murhatutkimuksista päästään ja sarja alkaa keskittyä tapaus Windom Earleen (Kenneth Welsh), vaikka totuuden nimissä onkin myönnettävä, että ensimmäisellä katselukerralla tämä suunnanvaihdos vähän häiritsi. Nyt toisella katselukerralla tiesi heti, mitä on odotettavissa, joten sillä ei tarvinnut vaivata päätään, vaikka vähän mietityttikin, mihin sarja olisikaan edennyt, jos Laura Palmerin murha ei olisikaan selvinnyt koskaan, niin kuin alunperin oli ollut tarkoitus. Mitä tulee sitten viimeisen jakson tapahtumiin, niin sekin tarjosi erinäisten hahmojen kohtaloille suurehkoja yllätyksiä, eikä vähiten juuri Dale Cooperille. Matto todellakin vetäistään aika komeasti katsojan jalkojen alta, minkä toisn sain ikäväkseni tietää jo ennen kuin olin nähnyt jaksoakaan tätä sarjaa.

Näyttelijöistä on vaikeaa sanoa yhtä suosikkia, sillä kaikki onnistuivat rooleistaan kiitettävästi. Hahmogalleria oli runsas ja siten toisistaan erilaisia hahmoja riittikin ihailtavaksi. Yksikään hahmo ei oikeastaan tuntunut turhalta, vaan jokainen hahmo tuntui sopivan hyvin Twin Peaksin ihanan outoon maailmaan. Sarjassa nimittäin riittää paljon normaalista tv-kuvastosta poikkeavia hahmoja, mutta ne eivät haittaa yhtään Twin Peaksin tapauksessa. Hahmot nimittäin ovat juuri niin oudon kiehtovia kuin itse sarjakin ja kun niitä tulkitsevat näyttelijät olivat hyviä, niin eipä minulla juuri valittamista jäänyt.

Twin Peaks on todellakin sarja, jonka tapahtumien pariin pitää päästä aina aika-ajoin uudestaan. Olin jo jokusen kuukauden odotellut pääseväni jälleen Twin Peaksin maailmaan ja tiedän jo nyt, että tämä sama kuvio toistuu aina epäsäännöllisen väliajoin uudestaan ja uudestaan. Ihana sarja.

Pisteitä: 5/5

Twin Peaks, Twin Peaks - Tuli kulje kanssani