Alkuperäinen nimi: The Deer Hunter
Ohjaus: Michael Cimino
Käsikirjoitus: Deric Washburn
Pääosissa: Robert De Niro, John Savage, Meryl Streep
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Iso-Britannia
Ilmestymisvuosi: 1978
Kesto: 176 min

- I'll tell ya one thing, if I find out my life had to end up being in the mountains, it'd be all right, but it has to be in your mind.
- What? One shot?
- Two is pussy.

1312532002_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tehdaskaupungissa Steven (John Savage) on menossa naimisiin, mutta jo parin päivän häntä ja hänen kavereitaan Michaelia ja Nickiä (Robert De Niro ja Christopher Walken)  odottaa lähtö Vietnamiin, joten häistä tulee samalla läksiäiset. Häissä Nick sitten kosii naisystäväänsä Lindaa (Meryl Streep), joka suostuukin kosintaan. Ennen Vietnamin reissua kolmikko lähtee muiden, kotiin jäävien kavereidensa kanssa metsästysretkelle, mutta viimein kuitenkin koittaa se aika, kun Michaelin, Nickin ja Steven on lähdettävä Vietnamiin, mutta kuinka heille siellä käy, mitä he siellä kokevat ja kuinka moni heistä tulee takaisin?

Kuten olen kertonutkin aiemmin, niin viime keväänä sain osakseni suurta hämmästystä, kun kerroin, etten ollut vielä nähnyt Kauriinmetsästäjää (olin se jo tosin ostanut), vaikka tässä on Meryl Streep ja on vieläpä hänen läpimurtoelokuvakin. No, koska tiesin elokuvassa käsiteltävän Vietnamin sotaa, niin en koskaan tahtonut oikein innostua tästä ja niiden Streep-tuotantojen systemaattinen läpikäyminen on vielä kaukana tulevaisuudessa, joten eipä minulla mikään kiire tämän kanssa ollut ollut. Tietty kun kuulin Streepin olevan elokuvassa, niin tämä lähti heti "ostan pois, kun näen" -hankintalistalle ja ei se sillä listalla ehtinyt ollakaan kuin pari kuukautta ennen kuin tuli viimein vastaan. No, sainpahan tämänkin sitten "viimein" katsottua, eikä tämä huonoksi osoittautunutkaan, mutta en minä tästä myöskään ihan täysin innostunutkaan.

Olin kuvitellut elokuvan hieman erilaiseksi kuin mitä se loppujen lopuksi oli ja olinkin ajatellut elokuvan sijoittuvan vielä enemmän sinne Vietnamiin, mutta näin ei ihan sitten ollutkaan, vaikka Vietnam koko ajan taustalla kummittelikin. Sen sijaan elokuva keskittyykin pitkälti tähän pienen tehdaskaupungin elämäntapaan lähinnä Michaelin näkökulmasta ja tätä elämänmenoa olikin pitkään oikein nautittavaa katseltavaa, vaikka ihan täysin ei imaissutkaan mukaansa, kun en osannut oikein samaistua henkilöihin tai tehdaskaupungissa asuvien arkeen. Tapahtumajaksot olivat pitkiä, joten turhaan höntyilyä ei tapahtunut, vaan niin ennen häitä, häissä, vuorilla kuin Vietnamissakin vietetään verrattain pitkä tovi ja vaikka Vietnam selvästi teemana olikin, niin Vietnam-osuus ei ollut juuri muita jaksoja pidempi. Pitkään ajattelinkin elokuvan olevan sellainen vahvan neljän pisteen suoritus, sillä näitä eri tilanteissa riitti kunnolla potkua varsinkin, kun henkilöhahmotkin olivat hyvin mielenkiintoisia. Jopa Vietnam-jakso piti otteessaan ja se on minulta paljon sanottu, kun en sotatilanteista yleensä niin paljon välitä. Tosin tämä venäläinen ruletti -kuvio auttoi paljon asiaa, kun niissä peleissä varsinkin aluksi oli paljon jännitettävää, vaikka ei sinänsä tehnyt niin karmivaa vaikutusta minuun kuin mitä ehkä oli haluttu tekevän. Elokuvassa soi lisäksi hyvin kaunis ja kohtauksiin sopiva musiikki ja John Williamsin säveltämä Cavatina-tunnusmusiikki oli upea.

Sitten Vietnamissa tai heti sen jälkeen elokuvasta jää tapahtumatta yksi asia, mikä latisti hieman kokonaisfiilistä: elokuva ei tahtonut loppua millään. Minusta elokuva jatkoi ainakin näennäisesti ihan hyvää laatua pitkälti loppuun asti, mutta kyllä minä aloin ainakin vähän puutua elokuvan kallistuessa loppusuoralle ja siten pieni tiivistäminen ei olisikaan ollut pahitteeksi. Lisäksi loppua kohden tämä venäläisen ruletin peluu nousi liian suureen rooliin, eikä viimeiset matsit jaksaneet säväyttää senkään vertaa kuin ensimmäisillä kerroilla. Elokuva oli tai ainakin tahtoi olla Vietnamin sodan vastainen, mutta itse en niitä viitteitä tähänteemaan bongannut kuin muutamia tai jos bongasinkin, niin en osannut oikein nähdä sodan vastaisuutena sitä, että näytetään (ehkä vähän liioitellen, mene ja tiedä), mitä kaikkea siellä Vietnamissa ihmiset ovatkaan kokeneet. Tämän kappaleen asioista huolimatta kokonaisuus jäi kuitenkin selkeästi plussan puolelle, eikä se edellisessä kappaleessa mainittu neljä pistettäkään loppujen lopuksi niin kauas jäänyt.

Näyttelijät olivat mainioita suurin piirtein kaikki. Miesnäyttelijöiden välillä tuntuivat kemiat pelaavan oikeinkin hyvin ja siten heidän kaveruutensa tuntui varsinkin Vietnamin ulkopuolella hyvin aidoilta dialogeineen kaikkineen. Robert De Niro teki hienon roolityön Michaelina ja vaikka tilanteet vaihtelivatkin Michaelin ympärillä moneen suuntaan, niin De Niro osasi kyllä työnsä ja siten osasi sopeutua kulloiseenkin tilanteeseen oikein hyvin, vaikka Michael ehkä hieman pidättyväisen oloinen hahmo olikin. Christopher Walken Nickinä tekee myös erittäin hyvää työtä ja John Cazale ja John Savage olivat oiva lisä De Niron ja Walkenin rinnalle. Niin ja mitä tulee sitten Meryl Streepiin, niin hänkin oli hyvä, vaikka vähän tietysti harmittikin, että häntä näkyi verrattain vähän, vaikka epäilyshän tästä olikin etukäteen, kun tämä oli kuitenkin vasta se varsinainen läpimurtoelokuva, joten niitä suurempien roolien aika oli vasta tämän elokuvan jälkeen. Streep oli kuitenkin kaunis ja hoiti tämän sivuroolinkin hienosti (saihan hän sivuosa-Oscar -ehdokkuudenkin) ja aina kun vain näkyikin vilaus Streepistä, niin usein tahtoi huomio kiinnittyä häneen, vaikka ruudulla olisi ollut useampiakin henkilöitä.

Pisteitä: 3,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Kevät koittaa Hitlerille