Alkuperäinen nimi: Marnie
Ohjaus: Alfred Hitchcock
Käsikirjoitus: Jay Presson Allen
Pääosissa: Tippi Hedren, Sean Connery, Diane Baker
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 1964

- Did you have a tough childhood, Miss Taylor?
- Not particularly.
- I think you did. I think you've had a hard, tough climb.

Marnie (Tippi Hedren) ryöstää työnantajansa, minkä jälkeen hän katoaa maan alle, vaihtaa hiustensa värin ja ottaa uuden henkilöllisyyden. Hän etsii itselleen uuden työpaikan, jonka pomo Mark Rutland (Sean Connery) tunnistaa Marnien, mutta ihastuu tähän. Kun sitten Marnie ryöstää Rutlandin, Rutland antaa hänelle kaksi vaihtoehtoa: poliisi tai avioliitto, josta Marnie valitsee jälkimmäisen. Pian Rutland saa huomata, ettei Marniella ole kaikki kunnossa, sillä Marnie tulee ihan hysteeriseksi ukonilmalla ja nähdessään punaista, mutta mitä tämän kaiken taustalla on?

Marnie oli ostohetkeen asti täysin tuntematon tapaus ja siten pelkäsinkin, että elokuvasta tulee yhtä suuri pettymys kuin mitä Rebekka oli ollut, josta en myöskään ollut kuullut mitään ennen kuin näin sen kaupan hyllyillä. Onneksi näin ei ollut, vaan Marnie oli todellakin positiivinen yllätys ja nousikin Hitchcock-suosikkieni joukkoon.

Elokuvan alkukohtauksessa oli vielä lähes mahdotonta päätellä, millaiseen tarinaan elokuva onkaan katsojaa johdattamassa, mutta Marnien päästessä Rutlandille töihin, tarinan idea oli jo pääosin selvillä ja siten saikin jäädä seuraamaan sitä, miten annettuja vihjeitä aletaan availla. Tarina itsessään oli varsin voimakas tapaus ja elokuvaan mahtui kaiken sen tietynlaisen arkisuuden keskelle myös karmeampia ja jännittäviä kohtauksia alkaen hevosen ampumisesta ja Rutlandin kassakaapin ryöstöstä. Myös Marnien ja Rutlandin häämatkalle mahtui melko ahdistavia tapahtumia. Mtä tulee sitten Marnien pakkomielteiden taustoittamiseen, niin se sitten seurasikin melko tavanomaisia polkuja (mutta hyvin), eikä lopputulos yllättänyt juuri lainkaan. Tapaaminen raviradalla oli hieman turha.

Mitä tulee sitten elokuvan muuhun antiin, niin en tiedä, johtuiko se vain minusta vai oliko tosissaan tarkoitettukin niin, että elokuva toi paikka paikoin mieleen Hitchcockin aiempia töitä. Lähtöasetelma, jossa Marnie varastaa työpaikkansa rahat, muistutti Psykoa, Marnien punaisen fobian kuvaaminen muistutti hieman Vertigon korkean paikan pelon kuvaamista ja Rutlandin kartanon juhlat ja oikeastaan itse kartanokin toivat vähän mieleen Notorious - Kohtalon avaimen, vaikkei arkkitehtuuri ihan samanlainen (kai) ollutkaan. Tämän lisäksi Marnien äidin kotikatu vaikutti tutunpuoleiselta, mutta tästä en ole lainkaan varma. Marnien fobiat olivat juuri sellainen erikoinen ominaisuus, joita Hitchcock on viljellyt myös muissa elokuvissa.

Elokuvan tekohetkellä Sean Connery oli juuri saanut valmiiksi ensimmäisen Bondinsa, joten luonnollisesti hänestä suorastaan huokui bondmaisuus, vaikka hän selvästi yritti näytellä toisenlaista tyyppiä siinä täysin onnistumatta. Tippi Hedren oli kuitenkin ihan vakuuttava ilmestys, mutta itse kyllä olisin voinut antaa Rutlandin lesken sisarta näytelleelle Diane Bakerille suuremman roolin.

Pisteitä: 4/5

PS. Tämä ei vaikuttanut arvosteluun, mutta Rutlandin ja Marnien ajellessa autolla maisemat vaihtuivat tyystin erilaisiksi riippuen siitä, mistä päin kuvattiin, mikä oli aika hulvattoman näköistä.