Alkuperäinen nimi: Oldeuboi
Ohjaus: Park Chan-wook
Käsikirjoitus: Hwang Jo-yun, Lim Chun-hyeong, Park Chan-wook
Pääosissa: Choi Min-sik, Yu Ji-tae, Kang Hye-jeong
Valmistusmaa: Etelä-Korea
Ilmestymisvuosi: 2003
Kesto: 115 min

- Kuka helvetti sinä olet?
- Minä? Olen tavallaan tutkija ja pääaineeni olet sinä. Tutkija tutkimassa Oh Dae-suta. Oh Dae-su:n asiantuntija.

Oh Dae-su (myös käännetty Dae-su Oh) siepataan ja vangitaan, mutta hän ei tiedä syytä vangitsemiseensa eikä vangitsijoiden henkilöllisyytä. Ensimmäisen vankilavuoden jälkeen hänen vaimonsa tapetaan ja tyttärensä annetaan sijaisvanhemmille ja kadonnut Oh Dae-su saa syyt niskoilleen. Sitten, yhtäkkiä kun Dae-su on ollut vangittuna 15 vuotta, hänet vapautetaan ja hänelle annetaan rahaa ja kännykkä. Hän menee sushiravintolaan, jossa työskentelee Mi-do (Kang Hye-jeong), joka ottaa Dae-sun luokseen tämän tuuperruttua tiskille. Toivuttuaan hän lähtee kostamaan niin vangitsijoilleen kuin vaimonsa tappajallekin, mutta mitä kaiken takana oikein onkaan?

Tämä elokuva kuuluu Park Chan-wookin epäviralliseen Kosto-trilogiaan, jonka keskimmäinen osa tämä on, mutta koska trilogian elokuvien välillä ei ole kuin nimellinen yhteys, jos sitäkään, niin uskalsin katsoa tämän näkemättä ensin sitä trilogian ensimmäistä elokuvaa Sympathy for Mr. Vengeance. Park Chan-wook saattoi nimenä olla etäisesti tuttu, mutta yhtään elokuvaansa en ollut vielä tätä ennen nähnyt. Tämä elokuvahan oli ilmeisesti ainakin ilmestyessään, ellei vieläkin, eniten kotimaassaan katsojia vetänyt eteläkorealainen elokuva, joten homman siltä osin pitäisi olla kunnossa. Lievistä ennakkoluuloista huolimatta Oldboy osoittautui oikein hyväksi kostotarinaksi ja mitä jottei tämän elokuvan perusteella voisi hommata jossain vaiheessa Chan-wookin muitakin elokuvia.

Elokuva alkaa kerrostalon katolta, jossa Oh Dae-Su roikottaa kravatista miestä (Oh Kwang-rok) katon reunalla. Tästä siirrytään sitten takaumiin, jossa Dae-Su ensin katoaa ja sitten teljetään tavallista hotellihuonetta muistuttavaan vankilaan ja tässä kohtaa vielä ajattelin, että tuo alkukohtaus tapahtuisi sitten lähellä elokuvan loppua ja että vankilassaan karaistuneesta Dae-Susta tulisi jokin tyly rikollispomo ja että kyseinen roikkuja olisi joku hänen vangitsijoistaan. No, onnistuin menemään tyystin harhaan, mikä vain tehosti tuon alkukohtauksen voimaa, sillä se antoi tosiaan aihetta luulla päällä olevan tilanteen olevan jotain ihan muuta. Suorastaan nerokas ratkaisu.

Kun sitten Dae-Su viimein pääsee pois vankilastaan, niin tokihan oli selvää, että hänen tähtäimessään oli kostaa vangitsijalleen, mutta tämä kostotarina oli onnistuttu kuvaamaan verrattain mielenkiintoisesti. Kun hän vielä tapaa hyvin aikaisessa vaiheessa Mi-Don, niin arvasi heti Mi-Don olevan jollakin tavalla merkityksellinen hahmo, mutta sen selvittäminen, miten hän liittyi Dae-Suhun, oli todella jännittävää seurattavaa samalla, kun kymmenet ja taas kymmenet teoriat pyörivät päässä. Parasta elokuvassa melkein oli se, ettei se pyrkinytkään jättämään Dae-Sun vangitsijan henkilöllisyyttä viime tippaan, vaan syyllinen paljastetaan jo hyvissä ajoin, mutta ennen kuin Dae-Sulla on mahdollisuus saada kostonsa, hänen pitää vielä saada tietää vangitsijansa motiivit ja tätä pohjustanut kohtaus olikin varsin hieno noin niin kuin dialogin kannalta. Muutenkin koko tarinan aikana annetaan Dae-Sulle ja katsojalle palasia koko palapelin kokoamista varten, eikä kaikkea todellakaan kerrota yhdellä kertaa, mikä lisäsi mielenkiintoa entisestään. Taistelukohtaukset oli minun makuuni tuttuun tyyliin vähän koomisia, mutta ei pahimmasta päästä kuitenkaan. Vangitsijan motiivi oli tavallaan ehkä vähän väkisinväännetyn oloinen, mutta sitten taas sillä saatiin aikaan Dae-Sun osalta loppuratkaisu, joka tuli minulle ainakin suurena yllätyksenä.

Jos nyt lyhyesti sanoisi jotain elokuvan muusta annista, niin kuvauksessa oli käytetty paljon pimeää hyväkseen tai muuten synkkiä paikkoja, mikä kauhuelokuvien ulkopuolella usein (mutta ei aina) ei kohdallani toimi, mutta tässä asia ei juurikaan haitannut, vaan tämä synkkyys sopi hyvin elokuvan tunnelmaan. Erikseen pitää mainita myös hyvin käytetty musiikki, joka varsinkin alussa oli omiaan vetämään minut elokuvaan sisään.

En ole liiemmin perehtynyt eteläkorealaiseen näyttelemiseen, ja tuntuukin vähän siitä, etten osaisi erottaa huonoa... no, keskinkertaista korealaista näyttelemistä hyvästä sellaisesta, mutta siitä huolimatta sanon, että näyttelijät suoriutuivat tehtävästään kunnialla. Mitään ylitsevuotavan hienoja tai mieleenjääviä näyttelijäsuorituksia ei nähty, mutta eipä kärkinäyttelijöissä sitten valittamistaan ollut.

Pisteitä: 4/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Pahan pauloissa