Alkuperäinen nimi: Taxi Driver
Ohjaus: Martin Scorsese
Käsikirjoitus: Paul Schrader
Pääosissa: Robert De Niro, Cybill Shepherd, Albert Brooks
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1976
Kesto: 113 min

- How's your driving record? Clean?
- It's clean, real clean. Like my conscience.

1309082469_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Travis Bickle (Robert De Niro) kärsii unettomuudesta ja ryhtyy pitkää päivää ja viikkoa painivaksi taksikuskiksi. Taksikuskina hän näkee New Yorkin parhaimmillaan tai oikeastaan pahimmillaan. Lopulta hän tutustuu Betsyyn (Cybill Shepherd), jonka kanssa hänellä voisikin olla toisenlainen tulevaisuus, mutta Travis mokaa pahasti, minkä jälkeen heidän tiensä eroavat. Travis haluaisi vielä yrittää, mutta Betsy ei halua nähdäkään Travisia. Tämä ero muuttaa Travista ja kun ympäristönä on vielä hänen mielestään hyvin mädäntynyt New York, niin tämä muutos tulee lopulta olemaan hyvin kohtalokas...

Uusi päivä ja elokuvien katselu oikein kunnolla käyntiin. Olen nähnyt tämän elokuvan viimeksi joskus varhaisteininä, joten muistikuvat olivat hyvin hatarat etukäteen, mitä nyt muistin sen roolin, jonka Travis ottaa elokuvan loppua kohti mentäessä. En enää muistanut edes sitä, olinko tykännyt tästä ja jos olin, niin kuinka paljon. Niin ja kun aikaa tämän näkemisestä on niin pitkä aika, niin vaikka muistaisinkin, mitä olen tästä tykännyt, niin enhän voisi vannoa, että edelleen pitäisin tästä yhtä paljon (tai vähän), niin moni tyly ja synkkä suurkaupunkikuvaus kun on menettänyt minun silmissäni viehätysvoimaansa. No, onneksi Taksikuski ei lukeudu näihin, vaan se oli varsin hyvä elokuva.

Elokuva oli minusta hieno kuvaus siitä, miten ihmismieli saattaa vähitellen muuttua ja tässä elokuvassa se muutos tapahtuu nimenomaan tylympään suuntaan. New York kuvataan suoranaisena paheiden pesänä, josta ei paljon positiivista tahdo löytyä, varsinkaan yöaikaan. Totta kai Travisin omat jyrkät mielipiteet vaikuttivat elokuvan synkkään sävyyn, mutta minulle tuli tästä mieleen eräänlainen käänteinen Woody Allen -filmi. Siinä missä Allen ylistää New Yorkia omalla kierolla tavallaan useimmissa filmeissään, tässä kaupunki ei juuri kiitosta saanut. Travisissa on unettomuuden lisäksi selvästi jotain muutakin vikaa, mistä kertoo hänen valitsemansa treffipaikkakin, ja tämä vika tekee Travisista erittäin mielenkiintoisen hahmon. Hän on samaan aikaan aikaan hieman synkkä, tyly, etäinen ja hieman häiriintynytkin, ja hänen persoonallisuutensa menee vain tylympään suuntaan mitä pidemmälle elokuva etenee. Niinpä tätä elokuvaa oli oikein hieno katsoa, kun pääsi katsomaan pääosin Travisin näkökulmasta New Yorkia ja se näky ei aina todellakaan ollut kaunein mahdollinen. Kuvauspuolessa oli onnistuttu ja niinpä New York näyttikin juuri niin rujolta kuin se oli haluttukin näyttää. Loppuratkaisu oli aika tyly, tavallaan myös Travisin kannalta.

Robert De Niro tekee tässä elokuvassa ihan mahtavan roolisuorituksen ja nuoressa De Nirossa onkin juuri tällaiseen hahmoon sopivaa tylyyttä. Sitä oikein ajatteli katselevansa useimmiten nimenomaan Travis Bickleä kuin Robert De Niroa. Tavallaan De Niron vastanäyttelijää näytellyt Cybill Shepherd oli hänkin ihan ok, mutta ei kunnon vaikutusta tehnyt. Selvästi pienemmissä rooleissa olleet Harvey Keitel ja Jodie Foster olivat selvästi Shepherdiä parempia, vaikka eivät hekään ihan samalle tasolle päässeet kuin De Niro. Vaikka Foster olikin vasta 12-vuotias tehdessään tätä elokuvaa, niin hänen kasvoissaan oli kyllä havaittavissa tuttuja piirteitä hänen myöhemmistä elokuvista. Mitä tulee sitten Albert Brooksiin, niin mitäpä muuta hänestä voisi mainita kuin sen valtavan afron!

Pisteitä: 4/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Perhe joka hajosi