Alkuperäinen nimi: The Guard
Ohjaus: John Michael McDonagh
Käsikirjoitus: John Michael McDonagh
Pääosissa: Brendan Gleeson, Don Cheadle, Liam Cunningham
Valmistusmaa: Irlanti
Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 96 min

- I'm Irish. Racism is part of my culture.

1322042985_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Gerry Boyle (Brendan Gleeson) on poliisi ja asuu yksin pienessä irlantilaiskylässä, mikä on saattanut johtaa siihen, että hänellä on hyvin kyyninen maailmankuva. Hän on kyllä paha pahoille, mutta jos joku on sattunut kuolemaan, niin hän ei kavahda ajatusta uhrin rahojen viemisestä. Hänen työparikseen tulee Dublinista kotoisin oleva Aidan McBride (Rory Keenan) ja heti alkajaisiksi he joutuvat tutkimaan murhaa. Murhan taustalla on kuitenkin valtaisa huumesalakuljetusoperaatio, jota tutkii omalta osaltaan Yhdysvalloista lähetetty FBI:n agentti Wendell Everett (Don Cheadle). Kun sitten huumeporukka tappaa McBriden ja kadottavat tämän, Boyle ja Everett joutuvat työskentelemään yhdessä...

Satuin näkemään tämän elokuvan trailerin Finnkinossa, mistä sitten lähti ajatus tämän näkemisestä, vaikka mitään suurta innostusta en saanutkaan aikaiseksi. Kävi jopa mielessä, että olisin voinut jäädä odottelemaan dvd-julkaisua, mutta kun osui tälleen sopivasti tälle epäviralliselle Finnkino-viikolle (epävirallinen jo siksikin, että myös ensi viikolla tulee siellä käytyä useamman kerran), niin mikä jottei. En ole mikään suuri Brendan Gleeson -fani, vaikka hänen elokuvistaan olenkin pitänyt, mutta tässä leffassa hän trailerin perusteella näytteli sen kaltaista hahmoa, että siksi kiinnostuin. Juuri hahmon luonnetta enempää en siitä trailerista sitten muistanutkaan, joten siinä mielessä trailerin materiaali ei päässyt katsomiskokemusta pilaamaan. No, The Guard oli juuri sellaista ilkeää brittihuumoria (vaikka olikin tehty Irlannissa) kuin odotinkin, joten elokuva oli kyllä paikoitellen ihan hauska, mutta se paras terävyys siitä puuttui.

Elokuva pistetään käyntiin pienellä prologilla, jossa Gerry Boyle tutkii auto-onnettomuudessa kuolleen nuoren taskuja ja tästä alkukohtauksesta saa jo ihan kivan käsityksen Boylen luonteesta. Vähitellen sitten siirrytään itse päätarinaan, jonka aluksi Boyle saapuu kotoaan töihin ja uuden työparinsa luo. Tarina oli sinänsä aika perinteinen rikostarina, jossa poliisit, tai tässä tapauksessa Boyle ja Everett, selvittävät rikosta. Erona normitarinoihin on vain siinä, että elokuvan huumori on selvästi pistävämpää kuin monissa muissa vastaavissa elokuvissa. Boylea ei voi todellakaan sanoa hienotunteiseksi ihmiseksi ja hänen huumorinsa oli todella ilkeää, mikä sitten aiheuttaa hyvin erinäköisiä reaktioita hänen uusille tuttavuuksille. Harmi vain, ettei elokuvan muissa hahmoissa ollut samalla tavalla särmää kuin Boylessa ja niinpä elokuvan huumori- ja siten se kiinnostavin puoli jäi lähes yksinomaan Boylen harteille. Toisaalta sitten en pitänyt siitäkään, että näille roistoille oli yritetty kirjoittaa yhtä hauskoja repliikkejä, mikä ei lähes koskaan onnistunut. Boylen ja Everettin kemiat toimivat omalla oudolla tavallaan, joten heidän väliset kohtaukset olivat ihan hauskoja, mutta kokonaisuudessaan elokuvan huumorissa tahdottiin jäädä sellaisen pikkuhauskan tasolle. Tarina oli melkein kuin sivuosassa Boylen rinnalla, sillä se ei onnistunut sykähdyttämään eikä tulevia tapahtumia oikeastaan edes pohtinut, vaan tarinan tarkoituksena oli vain viedä eteenpäin Boylea, jotta tämä voisi pian taas sanoa jotain hauskaa. Ilman huumoripuolta elokuva olisikin varmasti tuntunut vain yhdeltä jaksolta esimerkiksi  Sydämen asialla -sarjaa (mikä ei parin jakson perusteella ole vain huono juttu) eli melkein olisi riittänyt sivusilmälläkin tarinan seuraaminen. Kyllä mä ajattelin, että The Guard  tiensä vielä joskus minun kotiinikin löytää, sen verran hauskaa tässä oli, mutta mikään kiire minulla ei sen hankinnan kanssa tule olemaan. Sellainen "silloin tällöin" katsottava tapaus, vaikka ei hirveästi erilaista katsomiskokemusta ehkä kykenekään tarjoamaan.

Brendan Gleeson oli elokuvan herra ja hidalgo ja vaikka/koska en montaa hänen elokuvaansa ole nähnyt, täytyy sanoa, että tässä elokuvassa hän oli tähän asti ehdottomasti parhaassa vedossa, vaikka niissä parissa muussakaan hän ei suinkaan ole ollut huono. Koko elokuva oikeastaan lepäsi Gleesonin roolisuorituksen varassa, joten siksi ehkä olisin toivonut, että hahmosta olisi otettu vielä vähän enemmänkin irti. Don Cheadle oli hänkin ihan hyvä pari Gleesonille, vaikka ei Gleesonin veroinen ollutkaan. Ehkä Cheadlen hahmo jäikin lopulta hieman persoonattomaksi tapaukseksi. Roistojen näyttelijät, joihin kuului muun muassa Mark Strong (Robin Hood, Kick-Ass), eivät oikein jääneet mieleen.

Pisteitä: 3/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Paranormal Activity 3