Alkuperäinen nimi: Brüno
Ohjaus: Larry Charles
Käsikirjoitus: Sacha Baron Cohen, Anthony Hines, Dan Mazer ym.
Pääosissa: Sacha Baron Cohen, Gustaf Hammarsten, Clifford Bañagale
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2009

Brüno (Sacha Baron Cohen) aiheuttaa skandaalin Milanon muotiviikoilla, jonka vuoksi hänet potkitaan ulos itävaltalaisesta muotiohjelmasta, joka on saksankielisten maiden suurin muotiohjelma Saksan ohjelmia lukuun ottamatta. Hän kerää kimpsunsa ja kampsunsa ja suuntaa Yhdysvaltoihin, jossa hänen päämääränään on nousta uudestaan julkisuuden valokeilaan, keinolla millä hyvänsä...

Sacha Baron Cohen palaa paljastamaan amerikkalaisten ennakkoluuloja tällä kertaa hahmonaan Brüno. Hänen edellistä elokuvaansa Boratia en ole nähnyt ja itse asiassa tähän mennessä ainoa Cohenin tuotos, jonka olen nähnyt on umpihuono Ali G -elokuva. Ehkä tämän vuoksi olinkin aika ennakkoluuloinen Brünon hauskuudesta, mutta on se myönnettävä, että ihan hyvä elokuva Brüno oli.

Edellä mainittu tarinan lähtötilanne oli sinänsä turha, sillä Brünossa ei tarina ole suinkaan pääosassa, vaan nimenomaan irvailemaan (pääosin) amerikkalaisten ja näiden ennakkoasenteiden kustannuksella. Tarinan mukanaolon sinänsä käsittää, kun kukapa sitä menisi istumaan noin puoleksitoista tunniksi katsomaan pelkkää piilokameraa, mutta se loi myös hieman ongelmia. Välillä oli nimittäin hankaluuksia arvata, mitkä kohtauksista olivat näyteltyjä ja mitkä todellisia tilanteita. Ei sillä, etteikö tarinapuolellakin olisi ollut hetkensä ja eniten saikin tirskumaan Brünon ja Dieselin makuuhuonesessiot.

Mitä tulee sitten tähän amerikkalaisten höynäyttämiseen, niin se tarjosi monet loistavat ja maukkaat hetket. Eniten minua huvitti (ja toisaalta säälitti) ehdottomasti näiden vanhempien suostumusten antaminen tehdä lapsilleen mitä tahansa; pääasia, että lapset pääsisivät esiintymään kameralle. Tämän kohtauksen aikana hädin tuskin pystyin hillitsemään nauruani. Tämä ei kuitenkaan jäänyt elokuvan ainoaksi valopilkuksi, vaan räävittömiä tilanteita mahtui sinne tänne ja hymy oli herkässä läpi elokuvan. Lopun häkkitaistelukohtaus olikin sitten vedetty jo niin yli, ettei voinut kuin nauraa. Tuossa kohtauksessa muuten Sachakin näytti hieman empivän, kun häkkiin lensi tuoli, joka osuessaan olisi saattanut tehdä verrattain pahaakin jälkeä.

Brünon hyvyyden takeena on tietenkin esittäjänsä Sacha Baron Cohen. Vaikka osa jutuista olikin eittämättä käsikirjoitettu etukäteen, niin tuntui Cohenilla riittävän myös tilanneälyä siinä määrin, että tilannekomiikkaakin esiintyi tämän tästä. Ne parit muut näyttelijät jäivätkin sitten reilusti Cohenin varjoon ja olen hyvin pettynyt siihen, että Diesel (Clifford Bañagale) hylkäsi Brünon, hän kun olisi ollut selvästi Lutzia (Gustaf Hammarsten) parempi ja hauskempi Brünon sidekick.

Pisteitä: 3,5/5