Alkuperäinen nimi: Night of the Living Dead
Ohjaus: George A. Romero
Käsikirjoitus: George A. Romero
Pääosissa: Duane Jones, Judith O'Dea, Karl Hardman
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1968
Kesto: 98 min

- Chief, if I were surrounded by eight or ten of these things, would I stand a chance with them?
- Well, there's no problem. If you have a gun, shoot' em in the head. That's a sure way to kill 'em. If you don't, get yourself a club or torch. Beat' em or burn 'em. They go up pretty easy.

Johnny ja Barbra (Russell Steiner ja Judith O'Dea) ovat matkustaneet kolme tuntia vain viedäkseen kukkaseppeleen isänsä haudalle, mutta lähteneet verrattain myöhään liikkeelle. Heidän palatessaan autolle heidän kimppuunsa hyökkää hieman hitaasti kävelevä mies, joka tappaa Johnnyn. Barbra pakenee miestä hylättyyn taloon. Taloon tulee hetken päästä myös näitä ihmisiä pakeneva Ben (Duane Jones), joka laudoittaa ovet ja ikkunat. Nämä heitä takaa ajavat ihmiset eivät kuitenkaan taida olla sitä elävintä sorttia...

Aah, vaihteeksi todellisen kauhuklassikon vuoro. Muistan nähneeni tämän elokuvan joskus pikkupenskana ja pitäneeni tätä kaikin puolin naurettavana elokuvana (olematta hauska), joka ei pelottanut yhtään. Nyt, ainakin yksi vuosikymmen myöhemmin elokuvasta löytyi kuin löytyikin jännitettävää, vaikka elokuva onkin yli 40 vuotta vanha, enkä minä Elävien kuolleiden yötä missään nimessä sanoisi huonoksi elokuvaksi.

Tai no, alku ei kyllä luvannut, sillä vähän tuli fiiliksiä tahattomasta komediasta, varsinkin Barbran juoksentelusta sinne tänne. Oikeastaan Benin ilmaantumiseen asti elokuva tuntui puoliksi mykältä kauhuelokuvalta, sillä siihen asti todella säästeltiin repliikeissä ja käytetty musiikki, joka kyllä oivasti loi tunnelmaa, toi mieleen mykkäelokuvien musiikit. Benin tullessa ruutuun elokuva kohosi kuitenkin arvoasteikossa hieman ylöspäin, sillä siitä lähtien elokuva muuttuikin kauhuelokuvamaisemmaksi ja niinpä sitä olikin ihan mukava katsella, vaikka varsinaisesti pelottava elokuva ei ollut oikeastaan missään vaiheessa. Potentiaalia elokuvassa kuitenkin selvästi oli, enkä kiellä, etteikö elokuva olisi pelottanut, jos olisin nähnyt tämän ilmestyessään; nyt lähes kaiken nähneenä se paras teho jäi saavuttamatta. Ei sillä, olihan se ihan kivaa jännitettävää, mitä kaikille näille zombeja vastaan taisteleville oikein käy, varsinkin kun kyseessä ei ollut vain talon lähellä hiippailevista zombeista, vaan radion ja television kautta saatiin tietää, että zombiongelma on paljon isompi. Zombien syntyselitys kyllä oli aika typerä, kuten myös Benin kohtalo. Niin ja en nyt tiedä, voiko tästä oikeastaan antaa miinusta, kun kyseessä kuitenkin on yksi (kauhuelokuvien) kliseistä, mutta Barbran tehtävänä tuntui olevan kovin stereotyyppinen nainen, sillä ison osan elokuvasta hän tuntui olevan vain järkyttynyt, sekaisin ja puolikatatonisessa tilassa, eikä hänestä tuntunut olevan mitään hyötyä itse zombeja vastaan taistellessa, vaikka lopussa vähän paranikin.

Näyttelijät olivat aika amatöörejä ja siten karikatyyrimaisia, eikä yhdestäkään olisi voinut uskoa, että tässä on nyt tosi kyseessä. Itse zombiet olivat kyllä ihan huvittavan näköisiä, mistä oli ihan pakko antaa pojoja, vaikka pelottavilta eivät sinänsä näyttäneet.

Pisteitä: 3,5/5

Elävien kuolleiden yö, Dawn of the Dead, Elävien kuolleiden päivä, Kuolleiden valtakunta, Diary of the Dead, Survival of the Dead