Alkuperäinen nimi: Han jia
Ohjaus: Hongqi Li
Käsikirjoitus: Hongqi Li
Pääosissa: Jinfeng Bai, Lei Bao, Hui Wang
Valmistusmaa: Kiina
Ilmestymisvuosi: 2010
Kesto: 91 min

- Kerro yksikin syy, miksi en jättäisi sinua.
- Koska olet tyhmä ja keskinkertaisen näköinen, eikä kukaan muu huolisi sinua kuin minä.

1309858188_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Talviloma on alkanut ja köyhän lähiön lapset ja nuoret kuluttavat aikaansa parhaalla mahdollisella tavalla eli ovat pitkälti tekemättä yhtään mitään. Mukana kulkee myös kahden lapsen isoisä, joka on ihan yhtä aneemisella päällä kuin nuoretkin, eikä jaksaisi kuunnella pienen pojan kysymyksiä. Loma etenee unelmoiden vähän kaikesta, tappaen tylsyyttä ja niin edespäin, eikä pieniltä draamoiltakaan vältyä, mutta miten loma lopulta päättyykään...

Tämä oli Elokuvajuhlien täysin tuntemattomista tapauksista se toinen positiivisista yllättäjistä (toinen oli Attenberg). Yhteistä näille elokuville on hyvin hauska huumori sekä se, ettei kummassakaan elokuvassa käytetty ihan perinteistä kerrontaa. Illan ja seuraavan päivän aikana tämä elokuva oli moneen kertaan sen näkeneiden huulilla ja kaikki tuntuivat pitäneen sitä loistavana elokuvana. Itse olin kyllä Winter Vacationin suhteen hieman maltillisempi, mutta eipä korkeampi pistemäärä ollut siltikään kovin kaukana.

Elokuva alkoi lähetinäänellä ja ruudulla näkyy sitten lähetinasema (tai jokin vastaava) pitkän aikaa ilman muuta toimintaa. Vähitellen valkokankaalle lipuu poikaporukka, jolla ei ole mikään kiirettä mihinkään. Tämä alkukohtaus kuvastaa hyvin myös itse elokuvaa, sillä kohtaukset ovat viipyileviä, siinä ollaan paljon hiljaa, jotain toimintaa on ylipäätään hyvin vähän ja kun kohtauksessa joku kävelee lähes normivauhtia valkokankaan reunalta toiselle reunalle, tuntuu kohtaus olevan turhan nopeatempoinen. Kuulostaako tylsältä taidehörhöilyltä, josta vain ani harva löytää ystävän? No, taidehörhöilystä en sano mitään, mutta tylsä elokuva ei todellakaan ollut.

Okei, teatteriyleisö ei ehkä edustanut tyypillistä suomalaista elokuvayleisöä, mutta silti salissa koko ajan naurettiin ihan urakalla, tosin suurin osa ehkä hivenen enemmän kuin minä. Syynä tähän hauskuuteen oli elokuvan dialogi, joka oli lasten suusta kuultuna välillä pikkuvanhaa, mutta välillä aidosti lapsen mieltä avartavaa, mutta ihan sama, kumpaa tarjottiin, niin hauskoja repliikkejä kuultiin tämän tästä. Dialogia oli kohtuullisen vähän, mutta niiden laukomisajankohdat oli ajoitettu juuri sopiviin kohtiin, jotta sen humoristisuus toimi. Myönnän toki, että oli kohtauksia, joissa nauroin selvästi vähemmän kuin muut, mutta kokonaisuutta tarkastellen eroa ei juuri ollut. Dialogia ja niiden aiheita ei paljon parane avata tässä, sillä näin blogin kautta kerrottuna ne eivät naurattaisi sillä tavalla kuin itse elokuvasta kuultuna. Myös dialogien ulkopuolella niiden vähäisten tapahtumien ajoitus toimi ja toisinaan kohtausten hauskuuttavuutta lisäsi vain se seikka, että asioita toistettiin ihan mielin määrin; tästä sentään voisi mainita esimerkkinä kuorsauspuhalluksen. Suosittelen oikeasti testaamaan tätä elokuvaa, jos joskus tulee vastaan.

Näyttelijät olivat ihan hyviä, vaikkakin elokuvan luonteen mukaisesti kovin vähäeleisiä, mutta tämähän ei tässä elokuvassa tosiaan haitannut. Valitettavasti en saanut postiin tietoa siitä, kuka näytteli ketäkin hahmoa, sillä netin syövereistä en niitä hahmojen nimiä muistanut, ja vaikka olisikin löytynyt, niin en silti olisi enää osannut yhdistää hahmoja näyttelijöihinsä. Valitan.

Pisteitä: 3,5/5

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Elokuvan alussa kuultiin toistuvasti tämä  kiinalainen lähetinääni, mutta valkokangas pysyi pimeänä ja osa yleisöstä (myös minä) epäili sen kuuluvan asiaan, mutta pian esitys katkaistiinkin ja muutaman minuutin päästä se saatiin vihdoin pyörimään, mutta oikein kukaan ei osannut epäillä jotain olevan vialla heti alussa.

Seuraavana arvosteluvuorossa: The Invisible Eye