Alkuperäinen nimi: Amityville: Dollhouse
Ohjaus: Steve White
Käsikirjoitus: Joshua Michael Stern
Pääosissa: Robin Thomas, Starr Andreeff, Allen Cutler
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1996
Kesto: 93 min

- So much for the giant rat.
- But it was there. You saw it!
- I don't know.

1321438399_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Uusioperhe muuttaa käytännössä keskelle ei mitään taloon, jonka perheen isä Bill (Robin Thomas) on rakentanut. Billin poika Todd (Allen Cutler) ja Billin vaimon Clairen (Starr Andreeff) poika Jimmy (Jarrett Lennon) eivät tule toimeen, sillä Todd on atleettinen teini, kun taas Jimmy on änisevä nörtti, joka kaipailee kuollutta isäänsä (Clayton Murray). Bill löytää talon viereisestä vajasta nukketalon, jonka hän tuo autotalliin, jossa auto ajautuu Billin tyttären Jessican (Rachel Duncan) syntymäpäivälahjaksi kaavaillun polkupyörän päälle, joten Bill ja Claire päättävät antaa Jessicalle tuon nukketalon, mikä ei kuitenkaan ole idea sieltä parhaimmasta päästä, sillä nukketalo on tehty Amityvillen murhatalon näköiseksi...

Viimein on aika jättää hyvästit Amityvillelle ainakin toistaiseksi (uudelleenfilmatisoinnit ovat vielä näkemättä) ja ehkä jopa vähän onneksi, sillä tämä matka ei ollut kaikilta osin kovinkaan antoisa, vaikka pieniä valopilkkujakin mukaan mahtui. Jostain kumman syystä odotin tältä alkuperäisen Amityville-sarjan päättävältä Amityville: Dollhouse tavallista enemmän, mikä saattoi johtua siitä, että tässä osassa itse talo pääsee kunnolla mukaan toimintaan, vaikka tässä nimenomaisessa tapauksessa talo tulikin mukaan elokuvan nimen mukaisesti nukketalon muodossa. En minä tästäkään elokuvasta kuvitellut mitään tajunnanräjäyttäjää, mutta jos nyt edes vähän keskimääräistä parempi olisi ollut. No, valitettavasti odotukset eivät kaikilta osin täyttyneet.

Pohdiskelin ennen elokuvan alkua, miten tämä nukketalo päätyisi tämän perheen haltuun, mutta kun se sitten paljastui, olin kohtalaisen tyytyväinen siihen tapaan, vaikka se jäikin selvittämättä, että miten se nukketalo ylipäänsä oli joutunut sinne vajaan. Alkupuoli elokuvasta oli sinänsä videoleffaksi ihan kiva ja nukketalon vähittäistä "eloon" heräämistä katselikin jotensakin uteliaana. Alkuvaiheessa nukketalon tempaukset olivat ihan kivaa lämmittelyä (pun intended!), josta jossain määrin pidin, vaikka tästä sängyn alla piilevästä jättirotasta ei voinutkaan pisteitä antaa ainakaan, mitä tulee rotan uskottavuuteen. Tästä Jimmyn isukin vierailemisesta en kuitenkaan hirveästi tykännyt, varsinkin kun sen sivujuonen osalta oiottiin mutkia melko suoriksi, eikä suinkaan hyvällä tavalla. Muutenkin tämä mutkien oikominen tuntui olevan koko elokuvan tapa, mikä sitten vei kiinnostusta sitä mukaa kuin elokuva eteni. Esimerkiksi koko Claire+Todd -kuvio jäi todella torsoksi ja siten turhaksi lisäksi. Onneksi nukketalokohtauksissa taustalla soi ihan tunnelmallinen musiikkiraita, minkä ansiosta elokuvaan tuli sitten pientä jännitystä silloin tällöin. Kuitenkin vaikka sanoin pitäväni noista yöllisistä alkulämmittelyistä, niin siitä huolimatta niidenkin aikana olisi voinut tapahtua vähän enemmän ja tähän tulokseen tulin elokuvan viimeisen yön aikana, johon oli ladattu paukkuja enemmän kuin olisi välttämätta tarvittukaan. Toki viimeisenä yönä (eli elokuvan lopussa) ne kovimmat tapahtumat pitää tapahtua, mutta silti tämä viimeinen yö oli ihan liian pitkä, eikä ne tapahtumatkaan hirveästi säväyttäneet, vaan tuntuivat olevan sellaista "keksitään nyt edes jotain, vaikka ei mitään hyvää kuitenkaan" -osastoa. Loppuratkaisun arvasi jo elokuvan ensiminuuteilla.

Näyttelijät eivät tässäkään osassa juuri loistaneet, vaan huonoja tuntuivat olevan jollain tapaa jokainen, varsinkin nämä uusperheen lapset. Okei, Jessicaa näytellyt Rachel Duncan oli ihan ok, mutta kaiken kaikkiaan hän tuntui jäävän kohtuullisen varjoon ja Allen Cutler ja Jarrett Lennon puolestaan näyttelivät hyvin karikatyyrimaisia hahmoja. Perheen isää näytellyt Robin Thomaskaan ei vakuuttanut ja itse asiassa ainoa, jossa oli edes vähän jotain miellyttävää, oli Starr Andreeff, mutta ei hänkään mikään ylihyvä ollut.

Pisteitä: 2/5

Luojan tähden, paetkaa!, Amityville 2 - paholaisen piiri, Saatanan riivaama, Talo, jonka Jumala unohti, Amityvillen kirous, Amityville 1992 - aika on tullut, Amityville: Uusi sukupolvi, Amityville: Dollhouse

Seuraavana arvosteluvuorossa: Illusionisti (toivottavasti) / Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus (luultavasti)