Alkuperäinen nimi: Amityville 3-D
Ohjaus: Richard Fleischer
Käsikirjoitus: William Wales
Pääosissa: Tony Roberts, Tess Harper, Candy Clark
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1983
Kesto: 93 min

- I hear you bought yourself a haunted house.
- I just bought the house, not the ghost.

1318838043_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Toimittajat John Baxter ja Melanie (Tony Baxter ja Candy Clark) paljastavat huijarikaksikon, joka on väittänyt saavansa yhteyden kuolleisiin surullisenkuuluisassa Amityvillen kauhujen talossa. Paljastuksen jälkeen vaimostaan Nancysta (Tess Harper) eronnut John ostaa itselleen tuon talon hyvin halvalla, mutta ennen kuin hän ehtii edes asettua taloksi, kuolee kiinteistövälittäjä Clifford Sanders (John Harkins) hyvin epäilyttävissä olosuhteissa talossa. Tämä kuolemantapaus ei jää suinkaan ainoaksi, vaan pian alkaa tapahtua yhä useampia kuolemantapauksia, joissa uhreina ovat olleet talossa vierailleet henkilöt...

Viikonlopputauon jälkeen aika jatkaa Amityvillejen parissa ja tällä viikolla olisikin tarkoitus päästä ihan loppumetreille asti, vaikkakin viimeinen arvostelu saattaa venyäkin aina ensi viikolle asti. Edellisen 3D-buumin aikana 1980-luvulla oli muodikasta kuvata elokuvasarjojen kolmannet osat 3D:nä ja niin tapahtui myös tämän elokuvan osalta. Niinpä autenttisimmillaan elokuva olisikin varmaan ollut katsottuna 3D-lasien läpi leffateatterissa, mutta kun siihen ei nyt ollut mahdollisuutta, niin tyydytään sitten tähän perinteiseen dvd-julkaisuun. En kuitenkaan jaksa uskoa, että Saatanan riivaama (erittäin harhaanjohtava suomenkielinen nimi, muuten) olisi ollut yhtään sen parempi 3D:nä kuin näin tavallisenakaan versiona, sillä elokuva oli melko kökkö tapaus.

Elokuvan suurin ongelma on siinä, että siinä ollaan paljon talon ulkopuolella. Toki alussa ollaan talossa huijaripsyykikkojen kanssa ja hyvin pian sen jälkeen sitten nähdään tämä kiinteistövälittäjän kuolema, mutta sen jälkeen on melko hiljaista talossa olemisen suhteen, joten aina silloin tällöin kun siellä poikettiin, arvattavissa oli, että siellä sitten aina tapahtuu vähintäänkin jotain pientä. Toki talon mysteeriä käsitellään silloinkin, kun siellä ei olla, mutta kahden osan jälkeen näiden mystisten asioiden, kuten epäselvien valokuvien, käsittely ei tuo enää mitään uusia tuulia jo aiemmin nähtyyn. Niinpä mielestäni olisi hyvin voitu pysytellä siellä talon sisällä ja keskittyä kummitteluun, vaikka sekään ei välttämättä olisi tätä elokuvaa pelastanut, mutta olisipahan ollut edes vähän kiinnostavampi... ehkä. Nyt kun sitten oltiin paljon poissa talosta, niin ei tietenkään ne harvat oudot tapahtumat jääneet suinkaan taloon, vaan talossa vierailleet ulkopuoliset saivat välillä tuntea talon pahojen henkien vihan myöskin talon ulkopuolella, mistä osoituksena oli sitten kärpästen surina, sillä tällä kertaa kärpäsillä oli tärkeä sivuosa tapahtumien kulussa. Ei elokuva ihan umpikehno ollut ja välillä huomasin seuraavani tarinaa jopa pienen pienellä mielenkiinnolla (ainakin Susanin (Lori Loughin) kohtauksissa). Vasta elokuvan loppumetreillä vietetään enemmän aikaa talossa ja silloin kummitteluja alkaa olla toden teolla, mutta niitä vyörytetäänkin sitten sellaisella voimalla, että tapahtumat jäävät vähintäänkin epämääräisiksi. Elokuva loppui tavalla, jolla periaatteessa olisi pitänyt säästyä myöhemmiltä jatko-osilta, mutta sen kummemmin tuntematta (vielä) niitä muita jatko-osia, niin mitäpä tuosta, kun ei tässäkään osassa paljon kumarreltu aiempien osien suuntaan, mitä tulee kaiken maailman salaisiin käytäviin ja muihin.

Ellen olisi tiennyt, että elokuva oli tehty alun perin 3D-formaattiin, olisin epäillyt elokuvan olleen tehty suoraan videolle, sillä niin huono oli tämän elokuvan kuvanlaatu. Muutamia paikkoja bongasin, joissa sitä 3D-ominaisuutta oli varmasti käytetty hyväksi, mutta vaikka en asiaan silleen keskittynytkään, niin silti on sanottava, etten nyt kovin montaa "3D-sopivaa" kohtausta elokuvassa nähnyt. Niin ja mitä tulee sitten näille lopun kummittelu- ja poltergeist-ilmiöille, niin välillä niiden kuvaaminen oli sen verran luokattoman oloista, että siinäkö syy, miksi ne jätettiin koko elokuvassa niin vähälle? Esimerkiksi tämän yhden tyypin hyppy oli tahattomassa koomisuudessaan hyvin huvittava.

Eipä elokuvan näyttelijätkään sitten loistaneet oikein kukaan. Juuri yksikään ei yltänyt edes siedettävälle tasolle, vaan näyttelijäsuoritukset olivat pääosin melko kehnoja ja melkein olisi voinut luulla katsovansa jotain halvalla tehtyä tv-sarjaa. Turhan karikatyyrimaisia hahmoja kaikki ja siten yksikään näyttelijöistä ei tuonut hahmoihinsa mitään eloa. Tony Roberts teki melko rutinoidun suorituksena tylsänä mieshahmona ja muut eivät oikein tahtoneet olla Robertsinkaan veroisia tai jos oli, niin korkeintaan ehkä Candy Clark, mutta siihen ne tahtoivat jäädäkin. Mukana menossa: Meg Ryan.

Pisteitä: 2/5

Luojan tähden, paetkaa!, Amityville 2 - paholaisen piiri, Saatanan riivaama, Talo, jonka Jumala unohti, Amityvillen kirous, Amityville 1992 - aika on tullut, Amityville: Uusi sukupolvi, Amityville: Dollhouse

Seuraavana arvosteluvuorossa: Talo, jonka Jumala unohti