Alkuperäinen nimi: Big
Ohjaus: Penny Marshall
Käsikirjoitus: Gary Ross, Anne Spielberg
Pääosissa: Tom Hanks, Elizabeth Perkins, Robert Loggia
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Iso-Britannia
Ilmestymisvuosi: 1988
Kesto: 80 min

- Well, I like you, and I want to spend the night with you.
- Do you mean sleep over?
- Well, yeah.
- OK... but I get to be on top.

 

 
Josh Baskin (Tom Hanks, David Moscow) on 12-vuotias poika, jonka äiti (Mercedes Ruehl) käskee aina poikaansa viemään roskat ulos. Lisäksi Josh on sen verran lyhyt, että häntä ei päästetä kaikkiin kaupunkiin tulleen tivolin hurjimpiin laitteisiin, ja tulee siinä sivussa mielestään nolanneeksi itsensä hänen kiinnostuksen kohteen Cynthian (Kimberlee M. Davis) edessä. Niinpä kun Josh bongaa tivolista toivomuskoneen, hän toivoo olevansa isompi. Kuluu yö ja kun Josh herää aamulla, hän huomaa kauhukseen näyttävänsä kolmekymppiseltä ja kun hän yrittää selittää asiaa äidilleen, tämä kuvittelee Joshin olevan poikansa sieppaaja. Niinpä Joshin ei auta muu kuin paeta ja parhaan ystävänsä Billyn (Jared Rushton) kanssa hän lähtee New Yorkiin ottamaan selvää, missä tivoli liikkuu, jotta hän voisi peruuttaa toivomuksensa. Vastauksen saamisessa kestää kuitenkin kuusi viikkoa, joten Joshin ei auta muu kuin viettää se aika New Yorkissa...

Siitä on tovi jos toinenkin, kun olen viimeksi tämän elokuvan nähnyt ja sekin on tapahtunut joskus 1990-luvulla, enkä muistaakseni olekaan nähny tätä kuin yhden kerran. Muistikuvat koko elokuvasta olivat siten varsin hatarat, sillä muistin hämärästi ainoastaan Tom Hanksin hahmon heräämisen ensimmäisenä aamuna. Minulle tuli itse asiassa yllätyksenä sekin, että elokuvan alkuperäinen täällä käytetty nimi oli kanssa vain Big, eikä Big - isoksi yhdessä yössä, kuten olen elokuvaa nimittänyt kaikkien näiden vuosikymmenten aikana; ilmeisesti lisänimi laitettiin vasta tv-esityksiin. Vaikka elokuvan lähtöidea minusta tuokin mieleen psykologiset kauhuelokuvat (miettikää nyt: yhdessä yössä olisitte ikääntynyt vuosia!), niin ihan oikeasti arvelin elokuvan olevan ihan kelpoa poppariviihdettä, mutta ei sen enempää, mutta ei. Big olikin selvästi keskitasoa parempi komedia.

Elokuvassa ei paljon aikailla, vaan aika nopeasti siirrytään tähän kasvutarinaan. Joshin muuttuessa isoksi elin vielä sellaisessa luulossa, että Josh alkaisi elää uutta elämäänsä aikuisen hahmossa ihan vaan kotipiirissä eli jollain tapaa saisi vanhempansa uskomaan olevansa Josh, minkä jälkeen menisi kouluun ja sellaista. No, näin ei kuitenkaan käynyt, vaan lähtötilannetta ajatellen päädyttiin hieman tylsempään ratkaisuun eli Joshin pakenemiseen. Ei sillä, saatiinhan näinkin aikaan (ehkä paremminkin, ken tietää) ihan toimivaa komediaa, vaikka esimerkiksi Joshin pääsy lelufirmaan töihin kävikin turhan helposti, mutta se oli helppo antaa anteeksi. Kuitenkin sen jälkeen elokuvassa oli paljon viihdyttäviä hetkiä, kun lapsi kolmekymppisen ruumiissa sai vipinää aikaan lelumarkkinoilla ja tuli siinä sivussa saaduksi ylennyksiä, mikä totta kai hiersi Joshin selvästi kalkkiintuneempia työkavereita. Joshin ja työkaverinsa Susanin (Elizabeth Perkins) suhteenpoikanen ei aluksi oikein lämmittänyt, vaikka toki Joshin poikamaisuus toikin siihen hauskempia sävyjä, mutta loppujen lopuksi sekin oli ihan kivaa, vaikka lopussa muuttuikin hieman siirapiksi. Olin myöskin aika tyytyväinen, että vaikka Joshin epäiltiin joutuneen kidnappauksen uhriksi, niin se jätettiin lähes kokonaan taka-alalle. Eihän tämä liiemmin mitään yllätyksiä tarjonnut, mutta oli kuitenkin sellainen mukava feelgood-komedia, jonka parissa aika lensi kuin siivillä.

Menisinpä väitteissäni jopa niin pitkälle, että väittäisin elokuvan hyvyyden olleen pitkälti Tom Hanksin varassa. Hän nimittäin toi erinomaisesti tämän 13-vuotiaan ajatusmaailman aikuiseen ruumiiseen niin, että Hanksin esittämä Josh vaikutti oikeasti mieleltään 13-vuotiaalta. Kaikki ne Hanksin ilmeet ja eleet olivat kuin epävarmalla varhaisteinillä. Omaksi suosikikseni nousi kohtaus, jossa Josh valmistautuu viettämään yötä siellä hotellissa. Ei ihme, että Hanks sai elokuvasta Oscar-ehdokkuuden. Elizabeth Perkins oli huvittava aikuisen Joshin mielitiettynä, joka ei oikein tahtonut aluksi päästä sisälle Joshin ajatusmaailmaan. Robert Loggiakin oli paikoitellen ihan hauska. John Heard vaikutti ihan samalta kuin Yksin kotona -elokuvissakin ja hänet olisi voitu hyvin lennätttä suoraan kyseisten elokuvien kuvauksiin ilman, että mitään olisi tarvinnut muuttaa. Mukana menossa: James Eckhouse (Beverly Hills 90210) ja Jon Lovitz.

Pisteitä: 3,5/5

PS. Kolmekymppisen ruumiissa tai ei, niin kyllä vähän tuli mietittyä, että käytännössähän aikuisella naisella oli suhde 13-vuotiaan pojan kanssa, mutta se ei ollut ollut kenellekään ongelma? Ei mullekaan tosin, mutta kunhan liian pitkälle taas ajattelin.

Seuraavana arvosteluvuorossa: Armoton