Alkuperäinen nimi: Hobo with a Shotgun
Ohjaus: Jason Eisener
Käsikirjoitus: Jason Eisener, Rob Cotterill, John Davies
Pääosissa: Rutger Hauer, Brian Downey, Gregory Smith
Valmistusmaa: Kanada
Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 86 min

- You can't solve all the world's problems with a shotgun.
- It's all I know.

1320142034_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Koditon Pummi aka Hobo (Rutger Hauer) on tullut junan mukana kaupunkiin, jossa rikollisuus on huipussaan ja kaikki poliisitkin ovat maksettuja. Hän haaveilee omasta ruohonleikkurista, mutta siihen hän tarvitsee rahaa. Hän sattuu näkemään, kuinka sadistinen rikollispomo Drake (Brian Downey) teloittaa vähintään yhtä sadististen poikiensa Slickin ja Ivanin (Gregory Smith ja Nick Bateman) kanssa Draken veljen Loganin (Robb Wells) suuren yleisön edessä. Myöhemmin Pummi näkee Slickin aikovan tehdä pahaa prostituoitu Abbylle (Molly Dunsworth) ja tekee kansalaispidätyksen ja vie Slickin poliisiasemalle. Kun poliisipäällikkö (Jeremy Akerman) veljeilee kuitenkin Draken kanssa, niin Slick vapautetaan ja Pummi sen sijaan hakataan pahaan kuntoon ennen kuin hänet heitetään ulos. Jostain Pummi sitten saa ruohonleikkuriin tarvitsemansa rahat kokoon ja kun hän on menossa sitä ostamaan, liikkeeseen tulee ryöstäjiä, joten Pummi vaihtaa ruohonleikkurin samanhintaiseen haulikkoon ja silloin rikolliset saavat varoa...

Perjantain Night Visions kulki itselläni lempinimellä kulttielokuvien päivä, vaikka kolmesta katsotusta elokuvasta vain kaksi olikin varsinaisia kulttitapauksia sen yhden keskittyessä olemaan enemmän psykologiseen kauhuun päin kallellaan oleva elokuva. Perjantain lyhyen leffaputken saikin aloittaa Hobo with a Shotgun, josta olin kuullut eräällä leffafoorumilla ja vaikutti sellaiselta tapaukselta, että jos vastaan tulee, niin mitä jottei voisi mennä katsomaankin. Siitä huolimatta, että en ollut ennen tätä elokuvaa pistänyt mieleeni Rutger Hauerin nimeä, vaikka hänet olenkin nähnyt useammassakin roolissa ja vielä tykännytkin hänestä. Hobo with a Shotgun vastasi aika hyvin odotuksiani ja olikin varsin hyvä elokuva.

Okei, elokuvan alku ei sinänsä mitään erikoisen suurta hupia tarjonnut, mitä nyt tämä Loganin teloitustapa oli juuri tällaiseen eksploitaatiofilmiin sopiva. Kuitenkin tiesin koko ajan, että tilanne muuttuisi oleellisesti siinä vaiheessa, kun Pummi saisi käsiinsä haulikon, joten tätä alkulämmittelyä katselin ihan odottavaisin mielin ja mitä parasta, odotus palkittiin. Nimittäin siinä vaiheessa, kun kunnon toiminta pääsi alkamaan Pummin saatua sen haulikon, niin elokuva oli kyllä aika taattua laatua. Pummi kun alkaa niittää rikollisia kumoon sellaisella temmolla, että hän alkaa saada mainetta ja kunniaa, vaikka kukaan ei oikein tahdo tietääkään, kuka koditon on kyseessä, sillä eihän nyt kodittomia toisistaan erota. Niinpä mukana oli aimo annos hyvin kieroa huumoria, jota vain korostivat nämä lukuisat lehtiotsikot. Elokuva ei kuitenkaan tyydy vain Pummin puhdistusoperaatioon, vaan jossain vaiheessa Draken porukka lähtee vastahyökkäykseen ja tekee sen vielä sellaisella tavalla, että kansalaisten asenteet kääntyvätkin yhtäkkiä Pummia vastaan ja siiitäkös minä tykkäsin. Tämä sivussa kulkenut Pummin ja Abby-huoran yhteinen tarina oli ehkä hivenen tylsä, mutta koska siinäkään ei menty mihinkään elokuvan yleisilmettä pilaavaan lepertelyasteelle, niin ihan kivasti sekin meni sitten siinä sivussa. Elokuvan lopun välienselvittely oli hyvin toteutettu ja loppuratkaisukin ihan tämänkaltaiselle elokuvalle sopiva.

Rutger Hauer oli kyllä piiloutunut pummipartansa ja muun rähjäisen olemuksensa taakse, mutta ihan hyvin hänestä siitä huolimatta sai irti ja hän näyttelikin pummia varsin mehukkaasti... varsinkin suuttuneena se haulikko kädessään. Niinpä Pummin tapporallia olikin niin hauska katsella. Rikolliset olivat ehkä vähän turhan karikatyyrisia, kuten kaikki poliisihahmotkin, mutta sitten taas ne sopi oikein hyvin tämän elokuvan luonteeseen, eikä siten jäänytkään mitään hampaankoloon. Nick Bateman toisena sadistisena poikana näyttikin tutulta, mutta enhän minä sitä ole missään ennen nähnyt, vaikka koko elokuvan ajan olinkin aivan varma, että olin.

Pisteitä: 4/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Bronxin asfalttisoturit