Alkuperäinen nimi: Rebel Without a Cause
Ohjaus: Nicholas Ray
Käsikirjoitus: Stewart Stern
Pääosissa: James Dean, Natalia Wood, Sal Mineo
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1955
Kesto: 111 min

- Why do we do this?
- You've gotta do something. Don't you?

1309514805_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jim on ongelmanuori, jonka tekemisten aiheuttaman häpeän vuoksi hänen perheensä joutuu tämän tästä muuttamaan uuteen paikkaan. Nyt he ovat jälleen muuttaneet uudelle paikkakunnalle, jossa Jim tutustuu Judyyn (Natalia Wood), joka on kuitenkin varattu paikallisen jengin pomolle Buzzille (Corey Allen). Jengi ei katso kovinkaan hyvällä vitsailevaa uutta tulokasta, vaan he päättävät pistää Jimin todelliseen tulikokeeseen, mistä ei todellakaan seuraa mitään hyvää...

Nicholas Rayn syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta, joten Sodankylässä päätettiin muistaa ohjaajaa tällä elokuvalla. Itseltäni oli jäänyt koko elokuva aiemmin huomiotta, joten olikin korkea aika saada tämä katsottua. En tiennyt elokuvasta juuri mitään muuta kuin James Deanin ja sen, mitä elokuvan suomen- ja englanninkielisestä nimestä voi päätellä. Niinpä joudunkin myöntämään, että olin kuvitellut James Deanin roolihahmon tässä elokuvassa vähän nuoren Marlon Brandonin oloiseksi prätkänsä päällä. Lisäksi elokuva oli ihan erilainen kuin olin kuvitellut (luulin tätä mm. mustavalkoiseksi), mutta alun heikkouksista lukuun ottamatta Nuori kapinallinen oli kutenkin ihan kiva.

Elokuva alkoi poliisiasemalta, jossa tutustutaan muutamaan ongelmanuoreen Jimiin etunenässä. Tämän poliisipäällikön puhe oli ihan kiva, mutta kun sillä ei ollut elokuvan myöhempiä hetkiä ajatellen niin suurta merkitystä, niin tämä seikka vähän laimensi sitä puhetta. Pian päästään näkemään jengi ja monesti tällaiset vanhempien elokuvien jengit ovat kyllä kiinnostuksen kannalta aika turn off, kun nämä jenginuoret ovat niin naiiveja kostonhimoisia pellejä. Niin tässäkin. Elokuvassa tapahtuu kyllä ihan mielenkiintoisiakin asioita, eikä tämä jengeily kykene kokonaan leffaa pilaamaankaan, vaikka vähän katselufiilistä latistikin. Elokuva oli siten lähellä jäädä hieman negatiiviseksi tapaukseksi, mutta sitten loppujakso siellä "Johnin (Sal Mineo) talossa"  nosti elokuvan lievästi positiiviselle puolelle, kun jengijutut jäi vähemmälle ja ne loppupakoilut tuntuivat siten jopa ihan kivalta. Elokuvan parhaat hetket koettiinkin, kun tämä "hyviskolmikko" otti siellä talolla rennosti. Tämä Jimin kritiikki isälleen (Jim Backus) oli vähän turha, kun isän neiteily ei loppunut lopussakaan.

James Dean oli ihan hyvä, vaikkakin tosiaan hieman pehmompi tässä roolissa, mitä olin etukäteen kuvitellut. Muissakaan ei varsinaisesti suurta valittamista ollut ja varsinkin Judyä näytellyt Natalia Wood (tuttu West Side Storysta) ja Johnia/Platoa näytellyt Sal Mineo miellyttivät. Mitä tulee sitten jengiläisiin, niin aika yksipuolisilta vaikuttivat, vaikka Corey Allen Buzzina olikin ihan siedettävä. Mukana menossa: Dennis Hopper.

Pisteitä: 3/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Alaston yö