Alkuperäinen nimi: Bir zamanlar Anadolu'da
Ohjaus: Nuri Bilge Ceylan
Käsikirjoitus: Nuri Bilge Ceylan, Ebru Ceylan, Ercan Kesal
Pääosissa: Muhammet Uzuner, Yilmaz Erdogan, Taner Birsel
Valmistusmaa: Turkki, Bosnia ja Hertsegovina
Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 150 min

- Jokainen maksaa tekemistään asioista, mutta lapset maksavat aikuisten synneistä.
 

 
Yön pimeydessä joukko autoja ajelee pitkin Anatolian pikkutietä ja kun he pysähtyvät, autosta tulee ulos patologian tohtori Cemal (Muhammet Uzuner), poliisikomissaari Naci (Yilmaz Erdogan), syyttäjä Nusret (Taner Birsel) sekä pari kaivajaa, kuski Arab Ali (Ahmet Mümtaz Taylan) ja heidän pidättämänsä murhasta epäillyt Kenan ja Ramazan (Firat Tanis ja Burhan Yildiz). Kenan ja Ramazan ovat murhanneet jonkun ja kaivaneet uhrin maahan, mutta sen lisäksi, etteivät he tarkkaan muista että miksi, he eivät myöskään muista että minne, joten viranomaisille tulee pitkä yö etsiessään ruumista Anatolian kukkulaisilta maastoilta...

Festivaaleilla esitettiin (ainakin) kaksi turkkilaista elokuvaa ja tämä oli näistä kahdesta se, joka paremmin sopi aikatauluihin, vaikka vähän muistelisinkin, että alkuperäisessä ohjelmakartassa tämäkään ei olisi mahtunut katselulistalle, mutta en ole ihan varma tästä. Ellen nyt täysin väärässä ole, niin turkkilaisia elokuvia en ole aiemmin tullutkaan katselleeksi tai jos olen, niin en kovin montaa sellaista, joten siinäkin mielessä uusi aluevaltaus tuli tehtyä tämän elokuvan myötä. Ihan oikeasti hyvästä alusta huolimatta Once Upon a Time in Anatolia jäi kuitenkin loppupeleissä aika laimeaksi tapaukseksi.

Elokuva alkaa tällä autoajelulla, jota seurataankin pieni tovi ennen kuin päähenkilöt tulevat ulos autoissaan ja selviää, mistä on kyse. Samalla myös tulin päätelleeksi sen tosiseikan, että tätä ruumista tultaisiin etsimään jokseenkin koko yö ja tämä päättely osoittautui jokseenkin oikeaksi. Toisin sanoen päähenkilöt ajelivat autoillaan ristiin rastiin etsien ruumista ja aina pysähtyessään ryhtyivät kaivuuhommiin ja samaa toistettiin useaan otteeseen.

Ei kuulosta järin mielenkiintoiselta? Voin sanoa, että oli, sillä kun itse tapahtumat pidettiin melko vaatimattomina, nousi dialogin rooli elokuvassa arvoon arvaamattomaan ja mikäs siinä noustessa, kun dialogi onnistui voittamaan puolelleen. Varsinkin hahmojen ollessa autoissaan he puhuivat melko avoimesti niin henkilökohtaisista kuin työhöön liittyvistäkin asioista ja puidaanpa välillä myös itse meneillään olevaa ruumiin etsintääkin. Homman juju piilikin siinä, että nämä jutunaiheet ovat pienin variaatioin tuttuja useimpien työpaikkojen kahvipöytäkeskusteluista; välillä puhutaan työasioista ja välillä sivutaan yksityiselämää. Homma toimi. Melkein oli sama löytyisikö sitä perhanan ruumista mistään, kunhan päähenkilöt saivat jauhaa mieltä painavista asioista.

Mikä sitten pilasi tämän elokuvan? Ei niinkään elokuvan pituus, joka oli kahden ja puolen tunnin kestossaan kuitenkin vähän liikaa, vaan se, että elokuvaa turhaan pitkitettiin lisäämällä siihen tapahtumia tapahtuvaksi kaupungissa ja muun muassa ruumishuoneella. En ollut ainoa festivaalivieras, jonka mielestä elokuva olisi pitänyt päättää siihen, että viranomaiset ajavat aamun hälvetessä kohti kaupunkia. Näin elokuva olisi ollut paljon tehokkaampi, mutta ei. Pakko oli tulla vielä kaupunkiin ja setviä koko tapausta vielä vähän lisää, vaikka todellisuudessa näillä asioilla ei ollut enää mitään merkitystä, vaan ne olivat vielä aika turhia. Kaiken muun lisäksi näitä tapahtumia kaupungissakin riitti sen verran paljon, että sen vuoksi elokuva alkoi tuntua liian pitkältä, mikä tappoi vähitellen katsomishaluja. Maaseutujaksolle olisin helposti voinut antaa ainakin 3,5 pojoa, mutta tämän turhan kaupunkijakson takia pisteet tipahtivat paljon.

Näyttelijät olivat ihan hyviä ja vaikka hahmot edustivatkin eri ammatteja ja heillä oli omat persoonansa, niin siitä huolimatta he kaikki olivat jokseenkin melankolisia, mikä varmaan voisi kuvitella iskevän suomalaisiin. Kukin näyttelijöistä tuntui tekevän perusvarmaa työtä, eikä yksikään kärkinäyttelijöistä tahtonut nousta toisen yläpuolelle, mitä nyt Kenania näytellyt Firat Tanis oli kyllä aika kammottavan näköinen ja siten sopikin hyvin roiston rooliin.

Pisteitä: 2/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Pitkät jäähyväiset