Alkuperäinen nimi: First Blood
Ohjaus: Ted Kotcheff
Käsikirjoitus: Michael Kozoll, William Sackheim, Sylvester Stallone
Pääosissa: Sylvester Stallone, Richard Crenna, Brian Dennehy
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 1982

Ollaan idylliseltä vaikuttavan pikkukaupungin liepeillä. Eräs mies on menossa moikkaamaan vanhaa sotakaveria, mutta saa kuulla tämän olleen kuollut jo vuoden päivät. Tämän jälkeen hän suuntaa tuohon pikkukaupunkiin ehkä saadakseen jotain syödäkseen, mutta kaupungin sheriffi Will Teasle (Brian Dennehy) nappaa hänet ja kyyditsee kaupungin rajalle. Mies kuitenkin kääntyy takaisin kohti kaupunkia, jolloin Teasle pidättää hänet ja vie poliisiasemalle. Siellä miestä kohdellaan huonosti, mikä tuo miehen mieliin Vietnamin sodan aikaiset kauhut. Tuo mies on John Rambo (Sylvester Stallone), Vietnamin sodan veteraani ja entinen vihreä baretti, ja paikalliset viranomaiset saavat tuta, että John Rambolle ei jumalauta kannata vittuilla...

Pyydän anteeksi tuossa elokuvan lähtötilannekuvauksessa käyttämääni verrattain värikästä kieltä, mutta Taistelija on sen verran ÄIJÄ-leffa, että katsoin hyvin tarpeelliseksi käyttää moista kieltä. Tosin, antaakseni tästä nyt täyden äijävaikutelman, minun ei missään nimessä olisi pitänyt pyytää anteeksi. Sori.

Niin, itse elokuvasta. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun katson Taistelijaa (aka. Rambo - Taistelija), mutta edellisellä yrityksellä taisin väsähtää jo heti alkumetreillä ja siitäkin yrityksellä on jo pitkälti yli kymmenen vuotta aikaa. Kuitenkin kaikkien näiden vuosien aikana minulle oli muodostunut elokuvasta jonkinasteinen kuva, eikä se ollut lainkaan samanlainen kuin olin kuvitellut. Tai no, olihan se aikalailla noin niin kuin tapahtumiltaan, mutta miljöö oli tyystin eri. Minä kun olin kuvitellut Rambon seikkailevan joissain viidakoissa, mutta tämä tapahtunee sitten kai niissä seuraavissa osissa sitten. Ei sillä, oli tämä tällaisenakin ihan hyvä suoritus ja kuten sanoin jo edellisessä kappaleessa. Kuitenkin minä vielä Rambon asemalle viemisen aikaankin ajattelin, että vielä jossain vaiheessa mennään viidakoihin, vaikka sitten takaumien kautta. Olin kuitenkin (ehkä onneksikin) väärässä.

Tarina alkoi verrattain verkkaisella kohtauksella Rambon sotakaverin lesken(?) luona ja tämän kohtauksen tarkoitus oli mitä ilmeisimmin esitellä Rambo. Paljon jää kuitenkin vielä epäselväksi, mutta tarinan edetessä  Rambon menneisyydestä alkaa paljastua yhä enemmän ja enemmän, mikä oli varsin hyvä ratkaisu. Rambon toiminnan motiivitkin tulevat melko hyvin ilmi, vaikka ovatkin melko epäuskottavia, mutta toisaalta: kuka tällaisesta elokuvasta realistisuutta on hakemassa? Mitä tulee sitten metsissä piileskelyyn ja siellä taistelemiseen, niin nämä kohtaukset oli kuvattu sen verran hyvin, että tylsistymään ei päässyt. Oli kuin oliisi katsonut MacGyverin sissiversiota juoksemassa viranomaisia pakoon ja tekemässä näitä harmittomiksi. Kun metsissä samoilun jälkeen tämä yhden miehen sota jatkui vielä kaupungissakin, niin oli kyllä elokuvan viihdearvo huipussaan. Kuinka paljon tapahtuikaan vain siksi, että kaupungin sheriffi ei oikein tykännyt maankiertäjistä? Loppu ehkä oli hieman (turhan) sentimentaalinen, mutta muuten elokuva oli takuuvarmaa toimintaa alusta loppuun.

Tärkein syy elokuvan hyvyydelle löytyy totta kai Sylvester Stallonesta. Ei siitä ole kauankaan, kun katsoin Rockyt, mutta muodonmuutos Rockysta Ramboksi on täydellinen ja oli Stallonesta näyttelijänä mitä mieltä tahansa, niin ainakin muutoskykyinen hän on. Stallonen kasvoilta oikein paistoi ammattisotilaan asennoituminen, vaikka oikeasta sotatilanteesta oltiinkin kaukana. Vaikka siten Stallonen hahmo olikin monin paikoin epärealistinen, niin tapa, jolla Stallone tulkitsi hahmoaan, teki siitä kuitenkin uskottavan siinä määrin, että tämän väärin kohdellun sotaveteraanin toivoi selviytyä lopullisesta taistelusta voittajana.

Pisteitä: 4/5

Taistelija, Rambo - Taistelija 2, Rambo - Taistelija 3, Rambo