Kun aloitin tämän blogin, päätin visusti pysytellä arvosteluissa ja jättää oheispulinan elokuvista (kuten elokuvauutiset/-trailerit) muille, mutta kun vähän väliä alkoi tulla netin ihmeellisessä maailmassa vastaan kiinnostavia elokuvameemejä tai -listauksia, joihin itsekin olen halunnut tarttua, niin on täytynyt tinkiä alkuperäisistä suunnitelmistani. Nyt, kun sitten aloitan huomenna... tai virallisesti vasta ylihuomenna uuden arvosteluista selvästi poikkeavan suururakan (enpäs paljasta siitä vielä mitään, saatte odottaa huomista :P), viimeistään olen menettänyt pelin, joten nyt kun minulle pääosin tutut leffablogistit pistivät pystyyn Movie Monday -haasteblogin, onkin vain luontevaa osallistua tähänkin ihan vain sillä perusteella, että tahdon tehdä niin. Ensimmäisenä Movie Monday -haasteena onkin kertoa jotain musikaaleista, joten minäpä kerron, miten musikaali-innostukseni sai alkunsa.

Olen joskus pienenä nähnyt sellaiset elokuvat kuin Sound of Music - laulava Trappin perhe ja Maija Poppanen sekä joskus teininä elokuvat Lainahöyhenissä sekä Hei, me rokataan!. No, ensimmäisestä ei ole muuta muistikuvaa kuin se, että olen nähnyt sen (pienenä). Maija Poppasen muistan paremmin, sillä meillä oli se VHS:llä ja se tulikin katsottua usein ja Lainahöyhenissä kuten myös Hei, me rokataan! tuli tosiaan katsottua joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla. No, Maija Poppasen muistan sisältäneen lauluja, mutta sitä en muista, oliko se laskettavissa musikaaliksi, vaikka välillä laulettiinkin, mutta en yhtään muista, että kuinka paljon. Lainahöyhenissä sekä Hei, me rokataan! muistuu mieleen enemmänkin komedioina ja varsinkaan ensimmäisestä en muista lauluja juuri lainkaan. Minä ainakin mielsin ne tuolloin enemmän komedioiksi kuin varsinaisiksi musikaaleiksi. Niinpä, kun vuosia kului, unohdin musikaalit oikeastaan kokonaan ja lopulta tulin siihen tulokseen, että minä en vain ole musikaali-ihminen. En... en missään nimessä ja tässä käsityksessä elin verrattain pitkään.

No, sitten tulin hommanneeksi The Rocky Horror Picture Show'n, joka joskus ammoisina aikoina oli jäänyt melkein alussa kesken kun televisiosta tuli, ja kas, huomasinkin viihtyneeni sen parissa. Toki jo ennen TRHPS:ää olin nähnyt Mamma Mian!, mutta ABBAn suurena fanina sitä en tahtonut ottaa huomioon, koska eihän ABBAn musiikin tahtiin etenevä musikaali voi olla huono... eihän? Sitten 1001-projektin myötä tulin hankkineeksi Sound of Musicin, jota en varmaan ilman tuota kirjaa olisi hankkinut, ja yllätyksekseni rakastinkin elokuvaa yli kaiken. Tämän jälkeen vuorossa olikin kotimaista tavaraa Jos rakastan -elokuvan muodossa ja pidin siitäkin. Tämän jälkeen tuli katsottua Cabaret, josta en ihan niin paljon pitänytkään. Kun sitten heti Cabaretin katsomani Dancer in the Dark osoittautui aivan mielettömän upeaksi musikaaliksi, oli maineeni ainakin itseni keskuudessa musikaalien vihaajana mennyttä. Tämän jälkeen olen katsonut vielä West Side Storyn, joka oli ihan ok, vaikka musiikki itsessään ollutkaan kaikilta osin mieleeni. Nyt sitten tosissani mietin katsovani jossain vaiheessa jopa High School Musicalit, joihin muutama vuosi sitten en olisi koskenutkaan, mutta vielä en ole varma, toteutuuko se. Jos elokuvat saisi tarpeeksi halvalla, niin mitä jottei.

Mites muualla? No, Mamma Mia! tuli käymään Helsingissä ja Turussa juuri samoihin aikoihin kun elokuva tuli teattereihin, joten kävin sen katsomassa sitten ennen kuin kävin katsomassa elokuvaversion (ja tuolloin pidinkin elokuvaa heikompana kuin teatteriversiota, vaikkakin hyvänä silti). Tämän jälkeen olen käynyt katsomassa teatterissa ainakin Lainahöyhenissän (tästä juontuu ajatus siitä, että itse elokuvakin olisi musikaali, vaikken sitä muistakaan), Leevi and the Leavingsin musiikin tahtiin etenevän Finnhitsin sekä The Rocky Horror Show'n ja Kevät koittaa Hitlerille on vuorossa syksyllä (täytyy katsoa se elokuva ennen sitä). Ikävä kyllä Tampereella esitettävää Vuonna 85 -näytelmää en ole monista aikomuksistani huolimatta vieläkään nähnyt.