Ohjaus: Nimród Antal
Käsikirjoitus: Alex Litvak, Michael Finch
Pääosissa: Adrien Brody, Alice Braga, Topher Grace
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2010 Kesto: 108 min
- How do we kill them?- However you can.
Joukko ihmisiä herää siihen, että he putoavat korkealta ja kovaa ja laskeutuvat laskuvarjoilla tuntemattomaan viidakkoon, eikä kenelläkään tunnu olevan minkäänlaista muistikuvaa siitä, miten ovat sinne joutuneet. He kuitenkin epäilevät olevansa jossain Amazonin viidakossa kasvillisuuden perusteella. Pian vetovastuun ottava Royce (Adrien Brody) huomaa, että monilukuisesta sakista yhtä - lääkäri Edwiniä (Topher Grace) - lukuunottamatta kaikki ovat jonkin sortin väkivallan ammattilaisia. He lähtevät etsimään ulospääsyä viidakosta, mutta he eivät vain huomaa olevansa osa suurta saalistuspeliä, vaan myös olevansa totisesti hyvin, hyvin kaukana kotoaan...
Nyt täytyy myöntää, että tämän elokuvan ensi-ilta tuli kuin varkain, sillä ennen viime tiistaita en ollut ollut siitä tietoinen. Toki tiesin elokuvan olevan jossain vaiheessa tulossa, mutta julkaisuajankohta oli jäänyt huomiotta kokonaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa yllätys. Olin nimittäin pitänyt tätä vain jonkin sortin uusintafilmatisointina, jossa nimensä mukaisesti predatoreja onkin useampia (ajattelin kahta) eikä niinkään jatko-osana, mikä se kuitenkin oli. Viimeinen suuri yllätys oli se, kuinka suurella volyymilla elokuva tuotiin valkokankaille: (lähes) samanaikainen julkaisu kaikkialla maailmassa ja Suomessakin elokuva rynni heti muihinkin kuin vain niihin isoimpiin teattereihin; pelkästään Tennispalatsissa elokuvaa esitetään kolmessa salissa samanaikaisesti. No, mitä tulee sitten itse elokuvaan, niin Predatorsilla oli toden totta mahdollisuudet nousta minun suosikseni Predator-leffoista, mutta lopulta ihan niin ei käynytkään, mutta kakkospaikalle kyllä.
Minä ainakin odotin paljon, nähdäänkö elokuvassa samankaltainen minigun-episodi kuin Predator - Saalistajassa (no, ajattelinhan vielä elokuvan alkaessa elokuvan olevan uusintafilmatisointi) ja kas, sellainen saatiin ja vieläpä heti alussa. Tämä oli mielessäni todella hyvä ratkaisu, sillä en varmasti ollut ainoa, joka tätä odotti ja tämän jälkeen pystyikin sitten keskittymään itse tarinan seuraamiseen ja mikäs oli seuratessa, kun tarina oli varsin onnistunut. Ensin väki kerättiin niin sanotusti kasaan ja sitten yritetään löytää viidakosta pois ihmisten ilmoille. Vaikka joukossa onkin peräti kahdeksan ihmistä, niin predatorit pysyivät piiloissaan hyvin pitkän aikaa ja niinpä tunnelma pääsi kohoamaan vähitellen yhä piinaavammaksi jännitykseksi, varsinkin kun iso, valoisa viidakko saa minulle kylmiä väreitä niskaan. Kun sitten saalistus toden teolla alkaa, niin se ei tapahdu silleen hätiköiden, vaan hahmot pysyvät kiitettävän pitkään elossa, kiitos Roycen hahmolle kirjoitetun terävän älyn. Pari yllättävää juonenkäännettäkin elokuvaan mahtui ja varsinkin heidän päästyään pois viidakosta kirkkaan taivaan alle koettiin sellainen twisti, että elokuvasta tuli vain entistäkin nautittavampi. Kun sitten niitä predatoreja väistellään, niin ilokseni huomasin, että pääosin selvittiin ilman adhd-leikkauksia niin, että taisteluista ja pakoon juoksemisista sai jopa jotain selvääkin.
Loppujakso menikin sitten vähän pipariksi noin niin kuin tunnelmaltaan, vaikka kyllä sitä siltikin vielä katsoi. Ensin ryhmä rämä pääsee sisätiloihin suojaan ja jotenkin nämä sisätilat eivät tehneet oikein minkäänlaista vaikutusta ja olisin halunnutkin ryhmän pysyttelevän koko ajan ulkosalla pelkäämässä henkensä puolesta. Tässä vaiheessa tarinaan saatiin vielä yksi hahmo Noland (Laurence Fishburne), jonka ainoa tehtävä tuntuikin selittää ryhmälle (ja siten katsojille) predatoreista ja niiden motiiveista ja siten Noland jäikin aika turhaksi. Sitten kun yksi predator on ajanut joukon taas ulos, onkin jo laskeutunut pimeys ja tässsä pimeydessä ei ollut vain samaa fiilistä kuin avoimessa, valoisassa viidakossa liikuttaessa. Loppujakson parasta antia oli ehdottomasti tämä miekkataistelu, sillä se oli toteutettu ihan kiinnostavasti. Ennen elokuvan loppua nähdään myös predatorien kaksintaistelu, mutta koska ne näyttivät niin samoilta, niin siitä ei oikein ottanut selkoa, kumpi niistä voitti, vaikka hyvin pian taistelun jälkeen tämäkin selvisi. Loppuratkaisu oli ihan hyvä, mutta ihan loppuun olisin toivonut loittonevaa kameraa, joka olisi liikkunut aina yläilmoihin asti lopputekstien vyöryessä ruudulla, mutta sen sijaan kuva leikattiin äkkiä poikki ja alkoi joku täysin elokuvan tunnelmaan sopimaton loppumusiikki. Itse elokuvan aikana musiikitkin olivat hyviä tunnelmanluojia.
Elokuvan näyttelijät olivat mielestäni ihan hyviä, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että itse hahmot oli kirjoitettu hyvin yksiulotteisiksi ja siten elokuvasta puuttuivat ne todelliset persoonallisuudet. Toki alusta asti oli aikalailla selvää, ketkä varsinkin tulevat selviämään hengissä, mutta noin yleisesti ottaen sillä ei tuntunut olevan mitään väliä, ketkä kuolevat ja missä järjestyksessä. Tämä on sinänsä vähän sääli, sillä vähän enemmän luonnetta mukaan, niin elokuva olisikin saattanut nousta suosikki-Predatorikseni (edellisen kappaleen nillityksestä huolimatta), mutta ei sitten.
Pisteitä: 4/5
Predator - Saalistaja, Predator 2, Predators
Kommentit