Alkuperäinen nimi: From Dusk Till Dawn
Ohjaus: Robert Rodriguez
Käsikirjoitus: Quentin Tarantino, Robert Kurtzman
Pääosissa: George Clooney, Quentin Tarantino, Harvey Keitel
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 1996

Väkivaltainen veljespari Seth ja Richie (George Clooney ja Quentin Tarantino) pakenee poliiseja halki Texasin aikeenaan ylittää Meksikon raja. Matkalla he sieppaavat matkailuauton ja sen omistajan Jacobin (Harvey Keitel) ja tämän lapset. Yhdessä he ylittävät Meksikon rajan ja suuntaavat tiettyyn baariin, jossa Sethin ja Richien on määrä tavata liiketuttava. Ennen tapaamista on kuitenkin yö ja matkalaiset saavat huomata, ettei tuo baari olekaan ihan tavallinen menomesta...

Hämärästä aamunkoittoon on verrattain halvalla tehty toimintakauhu, mikä ei tosin vähennä lainkaan elokuvan arvoa. Ei, varsinkin kun elokuvan tekijöinä kunnostautuvat sellaiset tekjätä kuin Robert Rodriguez ja Quentin Tarantino ja pääosassa vielä koviksena loistava George Clooney. Elokuva onkin varsin mehukas pakkaus, kunhan osaa kääntää aivot tarpeeksi narikkaan etukäteen.

Tarina alkaa varsin mukavasti, mitä siivittää Sethin ja Richien loistava keskinäinen dialogi ja ne tarjoavatkin monet huvit. Muutenkin tarinaa kehitellään rauhassa, ennen kuin alkaa varsinainen toiminta ja elokuvan ensimmäinen tunti vierähtää aika hetkessä. Kun sitten hulina alkaa siellä baarissa, niin sekin hoidetaan melko tyylikkäästi, eikä se lässähdä sillä tavalla kuin massatappelut yleensä tekevät. Kun vielä loppukin oli ihan mukava, niin elokuva kantaa hyvin melkein parituntisen kestonsa, eikä tylsistymään päässyt.

Hahmokaarti oli melkoisen onnistunut. George Clooney oli totutun hyvä pahiksena, eikä Quentin Tarantinon Richiessäkään valittamista ollut. Toki Tarantino oli itse päässyt kirjoittamaan oman roolinsa, mutta sillä ei tunnu olevan mitään väliä, onko Tarantino ohjaajana, käsikirjoittajana vai näyttelijänä; aina hänen tehtävänään tuntuu olevan tehdä elokuvasta entistä väkivaltaisempi, mikä ei tosin ole huono juttu. Harvey Keitel kyllä jäi ehkä hivenen vaisuksi pääparin rinnalla samoin kuin Scottia näytellyt Ernest Liu, mutta Juliette Lewis kyllä onnistui roolissaan varsin hyvin, mikä näkyi hyvin juuri näissä vampyyrintappamiskohtauksissa.

Jos väkivaltaista toimintakauhua nyt voi kutsua missään tapauksessa positiiviseksi elokuvaksi, niin Hämärästä aamunkoittoon olisi tyyliesimerkki sellaisesta, sillä tapahtui elokuvassa mitä tahansa, niin läpi elokuvan tuntui vallitsevan sellainen positiivinen pohjavire ja hyvä fiilis, mikä välittyi kotikatsomoonkin.

Pisteitä: 4/5

Hämärästä aamunkoittoon, Hämärästä aamunkoittoon 2 - Texas Blood Money, Hämärästä aamunkoittoon 3