Robert Ledgard (Antonio Banderas) on kuuluisa plastiikkakirurgi, joka tekee myöskin pimeää keikkaa kartanonsa kellarissa. Hän on kehittänyt keinotekoisen ihotyypin, joka on peräisin sian ihosta, ja joka on paljon ihmisen omaa ihoa täydellisempi; esimerkiksi uusi iho on omiaan estämään malariaa. Lääkärien eettiset ohjeet eivät kuitenkaan salli ihmisiin siirrettävän muiden eläinten osia, joten Robert joutuu pitämään kokeensa salassa. Hänellä onkin kotonaan vankina Vera (Elena Anaya), jolle Robert on tehnyt täydellisen ihonsiirron, ja joka muistuttaa erehdyttävästi Robertin kuollutta vaimoa, mutta kuka tämä Vera oikein on?

Pedro Almodóvar on yksi niitä harvoja ohjaajia, jotka eivät omaan makuun ole tehnyt yhtään huonoa elokuvaa, vaikka samalla ei myöskään ole tehnyt - edelleen oman makuni mukaan - myöskään sellaista täydellistä nappisuoritusta. Kuitenkin sen verran tasavahvan uran tehnyt, että jokainen Almodóvarin uusi elokuva on odotuslistan kärkipaikoilla. Niin nytkin, vaikka mitään suurta innostusta ei Iho jossa elän saanutkaan osakseen, vaikka jo heti ensi-illassa kävinkin elokuvan katsomassa, mutta ihan hyvin olisin voinut mennä katsomaan myös ensi viikollakin. Ajattelin vetää elokuvan kuitenkin heti pois alta, niin saa tästä eteenpäin rauhassa keskittyä Amityvilleihin. Ihan hyvä maku tästäkin elokuvasta jäi ja sopii hyvin sinne muiden Almodóvarin elokuvien joukkoon.

Elokuvan alussa näemme Veran ja hänen olemisensa suljetussa tilassa ja sitä heti alussa alkaa pohtia, kuka Vera on ja onko hän vain yksi Robertin asiakkaista, mutta tämä alkuosa elokuvasta muistuttaa kuitenkin enemmän draamaa kuin varsinaista trilleriä. Vähitellen sitten saamme tietää lisää niin Verasta kuin tapahtumista, jotka ovat johtaneet Veran vangitsemiseen ja sitä myöteen mukaan tulee sitä trilleripuolikin, joten pääsee  vähän jopa jännittäen katsomaan kaikkea tapahtuvaa. Tämä palapelin kokoaminen on oikein hauskaa katseltavaa, varsinkin kun Almodóvar leikittelee katsojien odotuksilla ja kuvitelmilla. Niinpä kun juuri on ehtinyt alkaa tukea eräänlaista teoriaa tapahtumien oikeasta laidasta, niin hetken päästä elokuva pudottaa pohjan aina kulloiseltakin teorialta ja pian joutuukin alkaa rakentaa uudenlaista teoriaa. Niin ja teorioissakin joutuu aina ottamaan huomioon sen, että Almodóvarin elokuvissa voi olla melkein minkälaisia ihmiskohtaloita tahansa, joten nämä teoriat voivat olla mennä aika sairaisiinkin mittasuhteisiin. Toisin sanoen yllätyksiä matkan varrelle mahtuu useampikin. Totta kai sen näkee jo elokuvan alussa, ettei Robertilla ihan kaikki bensat ole tankissa, mutta tämä vain korostuu mitä pidemmälle elokuvassa mennään. Väkisinkin Robertista tuli mieleen taannoin katsomani Frankenstein-elokuvien tohtori Frankensteinit. Vaikka jonkin sorttisesta draamatrilleristä onkin kyse, niin elokuvassa oli myöskin melko tummaakin huumoria, josta kanssa  pidin. Elokuvassa oli kyllä jonkin verran tyhjäkäyntiä, jotka tosin jäivät lähinnä turhiksi sivulauseiksi, joilla ei ollut tarinan kokonaisuuden kannalta mitään suurta väliä (esim. Robertin kollegojen myöhästyminen ja sen syyt). Ei tämä kuitenkaan ihan mielenkiintoisimmasta päästä trillereitä ollut eli elokuva ei pitänyt otteessaan ihan alusta loppuu asti, mutta kuitenkin ihan hyvää tavaraa ja jatkaa mielestäni hyvin Almodóvarin elokuvien tasavahvaa otetta, vaikka olikin ehkä vähän astetta synkempi tapaus kuin mitä herralta on totuttu näkemään. Loppuratkaisu oli varsin... noh, jännä.

Elokuva oli täynnä hyviä roolisuorituksia alkaen tietenkin Antonio Banderaksesta, joka onkin vanhentunut huomattavasti sitten viime näkemän, sillä eipä häntä oikein tahtoisi uskoa siksi Banderakseksi, joka oli mukana monissa Almodóvarin alkupään tuotannoissa, joskin ysärileffojen kautta Banderas vielä hyvin tunnistettavissa olikin. Hän teki kuitenkin erittäin hyvän roolityön Robert Ledgardina ja niinpä hahmo oli välillä todella karmivan oloinen ja vaikka Robertilla oli (paljon) herkempiäkin hetkiä, niin Banderas onnistui hyvin myös niissä. Myös Veraa näytellyt Elenaa Anaya teki Verana oikein hienoa työtä, kuten myös Robertin uskollista palvelijaa Mariliaa esittänyt Marisa Paredes.

Pisteitä: 3,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Saatanan riivaama