Käsikirjoitus: Eric Khoo Pääosissa: Tetsuya Bessho, Motoko Gollent, Yoshihiro Tatsumi
Valmistusmaa: Singapore Ilmestymisvuosi: 2011 Kesto: 96 min
- Tarinoiden luominen on aina ollut suuri iloni.
Yoshihiro Tatsumi on arvostettu mangataiteilija, joka on kehittänyt gekiga-tyylin, aikuisemmalle kohdeyleisölle tarkoitetun mangatyylin. Hänellä on ollut pitkä elämä ja niin hän kuin hänen piirrostyylinsä on ajan saatossa muuttunut. Hänen tarinoissaan on paljon omaelämäkerrallisia piirteitä, joissa päähenkilöinä on useimmiten työläinen. Hänen tarinoissa seikkaillaan hyvin synkeissä merkeissä muun muassa apinan kanssa tai Hiroshimassa toisen maailmansodan jälkeen. Vaikka Japani kokeekin suuria muutoksia, niin yksi asia kuitenkin pysyy: Tatsumin tahto piirtää...
Koska halusin saada liput kahdeksalta alkavaan avajaisnäytökseen, kirjauduin 40 kilometrin päässä sijaitsevaan hotelliin vasta sen jälkeen, sillä festaribussiaikataulut eivät suosineet aikaisempaa majoittumista niin, että olisin ehtinyt ostaa liput, mennä hotellille ja tulla takaisin tarpeeksi ajoissa. Niinpä jouduin kanniskelemaan matkalaukkuani kolmessa elokuvassa, joten avajaisnäytöstä lukuun ottamatta valitsin keskiviikon elokuvikseni Isossa Teltassa näytettävät elokuvat, koska arvelin, että ainakin siellä laukkuni ei olisi kenenkään tiellä (ja olin oikeassa) ja ensimmäiseksi vuoron saikin sitten tämä leffa. En ole erityisemmin perehtynyt anime- tai mangamaailmaan, joten myöskin Yoshihiro Tatsumi oli minulle täysin tuntematon nimi. Minulla ei ollut oikeastaan mitään hajua tämän elokuvan sisällöstä tai edes valmistusmaasta, mutta tapani mukaan ennakkoluulottomin mielin lähdin katsomaan Tatsumia, joka osoittautuikin ihan kelvolliseksi animaatioksi.
Elokuva siis kertoi Yoshihiro Tatsumin elämästä, mutta ei vain siitä, vaan toi myös liikkuvaksi kuvaksi viisi Tatsumin luomaa sarjakuvanovellia. Tatsumin elämä sekä uran kehittyminen ja hänen piirtämänsä novellit vuorottelivatkin niin, että lopputuloksena oli ihan mukiinmenevä kollaasi. Tarttumapintaa oli kuitenkin vaikea saada tästä omaelämäkerrallisesta elokuvasta johtuen juuri siitä, että taiteilija on minulle tuikituntematon.Niinpä nämä Tatsumin omasta elämästä kertovat pätkät eivät minulle paljon antaneetkaan.
Tarinat eivät ole mitenkään iloisia, vaan aiheet niissä ovat verrattain synkkiä, mistä selittynee myös se, että nämä sarjakuvat ovatkin olleet tarkoitettuja nimenomaan aikuisille. Valitettavasti useampi tarina tarkoittaa turhan usein sitä, että kaikki tarinat eivät millään muotoa voi olla yhtä kiinnostavia ja niin kävi nytkin. Vireystilani oli huipussaan, mutta silti heti elokuvan jälkeen osa tarinoista tahtoi unohtua kovin nopeasti toisten ollessa sitten paljon mielenkiintoisempia. Parhaimmat tarinat olivatkin tämä Hiroshiman jälkimaininkeja kuvaava Hell, jossa valokuvaaja joutui epäkiitolliseen asemaan ja kuvausreissulle Hiroshimaan, mikä sitten aikaansai mukaansatempaavan tapahtumaketjun, sekä - jos nyt yhdistän nimen oikeaan tarinaan - Good-Bye, jossa käsiteltiin eläköitymistä. Muut tarinat eivät sitten iskeneet ihan samalla tavalla, vaan siinä missä mukana olikin yksi ihan ok tarina, niin kaksi muuta olivat jopa vähän tylsiä.
Elokuva jäljitteli ainakin osittain Tatsumin piirrosjälkeä ja koska se tosiaan kehittyi ajan saatossa, niin myös elokuvan tarinoissa ja Tatsumin omaelämäkerrallisissa osioissa piirrosjälki vaihteli, joten kahta täysin samalla tyylillä piirrettyä tarinaa ei tainnut olla. Itse asiassa koko elokuva aloitettiin liikkumattomilla mangaruuduilla ja ehdin jopa epäilemään koko elokuvan tehdyn niin, mutta pian siirryttiinkin liikkuvan kuvan pariin. Siitä huolimatta animaatio tuntui enemmän nimenomaan mangalta kuin animelta, enkä jaksa uskoa, että vaikka erilaisia animetyylejä tietenkin on lukemattomia, niin siltikään animeita tehtäisiin ihan tällä tyylillä, jos ei tosiaan haluta jäljitellä mangamaista piirrostyyliä. Voin olla toki väärässäkin.
Kokonaisuutena elokuva oli sen verran erilainen kokemus kuin mihin yleensä törmään, että sitä oli kuitenkin ihan kiva katsella. Uteliaisuudesta, jos ei muuten. Elokuva ehkä vähän antoi minulle taustatietoa mangakulttuurista, mutta tuleeko tuolla tiedolla olemaan mitään hyötyä elämässäni, en tiedä, kun en mangan maailmaankaan oikein ole tutustunut eikä se silleen kiinnostakaan. Esimerkiksi gekiga-tyylistä kuulin nyt ensimmäistä kertaa. Animen maailma kiinnostaa minua sentään vähän enemmän. Jos manga kuitenkin iskee, niin en näe kuitenkaan mitään syytä, miksei tämän voisi vaikka katsoakin.
Pisteitä: 3/5
Seuraavana arvosteluvuorossa: 17 Girls
Kommentit