Alkuperäinen nimi: Prince of Darkness
Ohjaus: John Carpenter
Käsikirjoitus: John Carpenter
Pääosissa: Donald Pleasence, Jameson Parker, Victor Wong
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 1987

- I've got a message for you, and you're not going to like it.
- Look at his chest!
- Pray for death!

Vanha pappi kuolee jättäen jälkeensä päiväkirjan ja avaimen, jotka johtavat Isä Loomisin (Donald Pleasence) kaamean salaisuuden äärelle. Tuo pappi oli nimittäin salaisen seurakunnan pappi, jonka tehtävänä oli vahtia erään käytöstä poistetun kirkon kellarissa olevaa salaperäistä sylinteriä. Isä Loomis pyytää apua professori Birackin apua salaisuuden selvittämiseksi ja tämä järjestää retkikunnan oppilaidensa jäsenistä, joiden tehtävänä olisi ratkaista muinainen arvoitus. Tehtävä ei ole helppo, sillä pahuuden voimat ovat liikkeellä...

Tässä on taas näitä elokuvia, joista ei keksi oikein mitään kunnollista sanottavaa. Tietenkin voisin mainita siitä, kuinka olin asettanut odotuksia tähän Carpenterin ohjaustyöhön nähtyäni vain vähän aikaa sitten (jälleen) Halloweenin, tuon mestariteosta lähentelevän kauhukokemuksen, mutta kuinka minä jouduinkaan pettymään, sillä Pimeyden valtias ei yltänyt lähellekään Halloweenin tasoa. Joo, näin minä teen... Ei kun, minähän mainitsin sen jo. No höh! No, etiäpäin.

Elokuvan käyntiin laittamisella ei sinänsä pidetä kiirettä, sillä alkutekstitkin loppuvat vasta kymmenen minuutin jälkeen. Toki tähän mennessä on ehditty näkemään Isä Loomisin tutkimustyötä löytönsä parissa kuten myös professori Birackin opetusta, mutta varsinaista käyntiinlähtö saadaan odottaa verrattain kauan, ehkäpä jopä vähän turhankin kauan. Ei sillä, sitten kun päästään kirkon seinien sisäpuolelle, niin  huomaa, ettei tarina ole loppujen lopuksi kummonen. Kellarissa on jonkinmoista nestettä sisältävä putkilö, joka onkin jonkin arkku ja tämä nestekin elää omaa elämää. En voinut välttyä ajattelemasta The Blob -elokuvaa. Välillä tuntui kuin eri kohtaukset olisi pistetty peräkkäin satunnaisessa järjestyksessä ja oikeastaan siitä syystä kyseenalaistin joidenkin kohtausten olemassaolon tarpeellisuuden. Tutkimusryhmän jäsenten joutuminen joko tapetuksi tai tämän pimeyden valtiaan pauloihin jätti aika kylmäksi, eikä siten säväyttänyt. Tunnelma tässä elokuvassa oli kyllä kohdillaan, kiitos Carpenterin ja Alan Howarthin säveltämän musiikin. Kuitenkin loppua mentäessä myös tunnelma latistui ja loppuratkaisu jäikin melko vaisuksi.

Kun kerran ohjaajana hääri John Carpenter ja pääosassa nähtiin Donald Pleasence, niin totta kai hänen hahmo piti nimetä Halloweenin lääkäri Loomisin mukaan. Ei sillä, Pleasencen roolisuoritus noin niin kuin eleiltään muistutti monin paikoin Halloweenissa nähtyä Loomisia, joten kai tämä nimeäminen oli ihan oikeutettu. Elokuvasta kuitenkin paistoi tietty B-kauhumaisuus, mikä sitten johti siihen, että muut näyttelijät eivät vakuuttaneet juuri lainkaan ja välillä sorruttiin jopa ylinäyttelemiseen.

Pisteitä: 2,5/5