Ohjaus: Peter Fairman
Käsikirjoitus: John Cornell, Paul Hogan, Ken Shadie
Pääosissa: Paul Hogan, Linda Kozlowski, John Meillon
Valmistusmaa: Australia
Ilmestymisvuosi: 1986 Kesto: 94 min
- New York City, Mr. Dundee. Home to seven million people. - That's incredible. Imagine seven million people all wanting to live together. Yeah, New York must be the friendliest place on earth.
Michael J. "Crocodile" Dundee (Paul Hogan) joutuu kotikonnuillaan Australiassa krokotiilin hyökkäämäksi, mutta peittoaa otuksen ja palaa vielä elävänä kotiin. Tästä tarinasta newyorkilainen toimittaja Sue Charlton (Linda Kozlowski) haluaa tehdä lehtijutun ja hän lentää tämän vuoksi Australiaan tapaamaan Dundeeta. Sue viettää Dundeen kanssa pari päivää Australian villissä luonnossa saadakseen kunnolla otetta Dundeesta, mutta vähitellen he molemmat oppivat jotain toistensa elämäntyyleistä...
Olen varmaankin nähnyt tämän elokuvan kahdesti, mutta joudun kyllä myöntämään, että kakkososan olen nähnyt selvästi useammin (olisikohan se ollut meillä VHS:llä joskus?) ja ainakin kersana pidin sitä osaa parempana, mutta siihen saattoi kyllä vaikuttaa sekin, että tuli nähtyä kakkososa ensin, mene ja tiedä. Siitä toisenkin osan näkemisestä on niin paljon aikaa, että nyt näiden vertaileminen olisi mahdotonta. Joka tapauksessa tämä ensimmäinen Krokotiilimies on aikamoista roskaa, mutta kieltämättä ihan viihdyttävää sellaista.
Tarinallisesti elokuva ei ollut mitenkään erikoisen vahva, mutta kuitenkin ihan seurattava sellainen. Elokuva on merkitty komediaksi, mutta mitään suuria naurunaiheita se ei tarjonnut; pikemminkin kasvoilla oli sellainen pieni hymynpoikanen koko ajan, mutta muuten suuria (tai pieniä) tunnekuohuja en kokenut. Ensin oltiin Australiassa jonkin aikaa ja siellä tapahtui yhtä jos toista, jonka jälkeen siirryttiin New Yorkiin (minkä olin tyystin unohtanut), jossa oltiin sitten loppuelokuva ja sielläkin tapahtui yhtä jos toista, mutta ei nämä tapahtuneet asiat vain onnistuneet naurattamaan, mutta ei myöskään aiheuttamaan juuri päinvastaisiakaan tuntoja. Varsinaisia yllätyksiäkään tai suuria tapahtumia ei koettu oikeastaan kummallakaan mantereella, vaan elokuva eteni vähän niin kuin vaivihkaa kohti huipentumaansa. Toisin sanoen tapahtumat elokuvassa olisivat voineet olla ihan minkälaiset tahansa ja silti mielipide ei välttämättä olisi ollut toinen. Tietenkin elokuvaan kuului osana Dundeen ja Suen vähittäinen rakastuminen toisiinsa ja tämä oli hoidettu, jos ei nyt kunnialla, niin ainakin ihan kelvollisesti. Elokuva päättyi kuitenkin harvinaisen tökerösti ihan kuin se loppukuva olisi ollut koko elokuvan päämäärä. AARGH!
Mieleeni tuli teoria siitä, että ehkäpä elokuvan minulta piilotettu hauskuus lepäsi Dundeen hahmon harteilla ja hänen takapajuisuudessaan (ajateltuna näin länsimäisen urbaanin ihmisen näkökulmasta), mutta minä en nähnyt Dundeen hahmossa varsinaisesti mitään hauskaa, vaan ennemminkin käyttäisin hänestä adjektiivia mielenkiintoinen, sillä sellainen hän oli. Dundee ei nimittäin sortunut (liiaksi) irtovitsien heittelyyn ja hänen elämänfilosofiassaan oli jotain todella kiehtovaa. Tietenkin ihmisen matkasta ensimmäistä kertaa isoon kaupunkiin (tai mihinkään) olisi voitu vedellä halvallakin huumoria, mutta nyt sellaista ei tapahtunut, kun Dundee oli (lähes) koko New Yorkin viettämänsä ajan oma rento itsensä, joka ei turhia stressaillut edes kaukana kotona. Vaikka siis itse elokuva tarinallisesti olikin minusta aika tusinakamaa ja ehkä vähän huonompikin, niin pitkälti Dundeen avulla tämän jaksoi ihan hyvin loppuunsa asti nimenomaan Dundeen jokseenkin leppoisan elämänasenteen vuoksi.
Edellisestä kappaleesta sitten voimmekin päätellä, että pidin todella paljon Paul Hoganista Dundeena juuri tuon Dundeen leppoisuuden vuoksi, minkä Hogan onnistui tulkitsemaan erittäin hyvin. Linda Kozlowski edustikin sitten aika perinteistä "pimua", jolle lankesi elokuvan päähahmoon rakastumisen rooli. Näiden yläpuolelle haluan kuitenkin nostaa yhden sivuhahmon: Reginald VelJohnson. Jo kahdessa ensimmäisessä Die Hardissa hän oli (pienestä roolista huolimatta) hyvä huumorintajuisena poliisina ja tässä hän oli mieleenpainuva toimituksen (ja siten Dundeen) autokuskina. Hitto, vaikka hän onkin varmasti tehnyt vakaviakin rooleja, niin viimeistään nyt minulle tuli vähän hinku päästä käsiksi hänen tähdittämiin tuotoksiin, joiden joukossa näköjään on myös yksi pitkäkestoinen komediasarjakin.
Pisteitä: 3/5
Krokotiilimies, Krokotiilimies II, Crocodile Dundee Los Angelesissa
Kommentit