Alkuperäinen nimi: Hanna
Ohjaus: Joe Wright
Käsikirjoitus: Seth Lockhead, David Farr
Pääosissa: Saoirse Ronan, Eric Bana, Cate Blanchett
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Iso-Britannia, Saksa
Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 112 min

- What did your mother die of?
- Three bullets.

1307137183_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Teini-ikäinen Hanna (Saoirse Ronan) on asunut melkein koko elämänsä Kuusamon metsissä isänsä Erikin (Eric Bana) kanssa vailla nykyajan mukavuuksia. Siellä Erik on tankannut Hannan päähän hirveät määrät yleistietoa ja kieliä, mutta myös kouluttanut hänestä aina valmiina olemaan taistelijaa, joka kykenisi tappamaan vihollisensa miettimättä sekuntiakaan. Eräänä päivänä Hanna kertoo olevansa valmis tositoimiin ja Erik tuo sisälle lähettimen, jonka virtakytkintä painamalla tieto heidän olinpaikastaan leviäisi Pentagoniin Erikin vanhan tutun Marissa Wieglerin korviin. Kun Hanna lopulta painaa kytkintä, Erik jättää Hannan oman onnensa nojaan. Alkaa pitkä selviytymiskamppailu, jossa Hannan on päästävä isänsä luo Saksaan, ja jossa Marissa ja kumppanit hiillostavat niin Erikiä kuin Hannaakin, mutta mitä kaiken taustalla oikein onkaan...

Minä olin ihan oikeasti suunnitellut viettäväni eilen kahden ensi-iltaelokuvan iltaa tämän ja Melancholian parissa (näin ei menisi useampia iltoja pois MacGyverien katsomisesta), mutta jotenkin olin ehtinyt unohtaa, että minähän asun Porissa, joten Melancholiaa on ehkä turha odottaa tänne saapuvaksi ihan pian. No, tämän elokuvan sentään näin. Tämä elokuva on tullut koko (Suomen) kansan tietoisuuteen nimenomaan siksi, että siitä osa on kuvattu Suomessa ja rehellisyyden nimissä en minäkään siitä paljon enempää tiennyt, mitä nyt Saoirse Ronanin olemisen pääosassa. En ollut tiennyt sitäkään, että elokuvaa ei vain ollut kuvattu Suomessa, vaan siinä myös oltiin Suomessa. Olin jopa epätietoinen elokuvan tyylilajista, sillä olin kuvitellut tämän olevan jonkinasteinen ahdistavahko synkkä trilleri (joista tykkään). Hanna ei siis vastannut lajityyppinsä puolesta odotuksiani, mutta oli siitä huolimatta toimintatrilleriksi ihan kiva.

Kuten tiedossa oli, elokuva alkaa sieltä Kuusamosta ja vielä tässä vaiheessa ajattelin, että elokuvasta saattaisikin muodostua sellainen synkkä trilleri, sillä niin vähän elokuvan sisällöstä kerrottiin tässä alkujaksossa. Alussa siis Erik kouluttaa Hannaa niin fyysisesti kuin yleissivistysmielessäkin ja tätä koulutusjaksoa oli ihan kiva katsoa, vaikka ei mitään erityisen ihmeellistä tarjonnutkaan. Tämän jakson jälkeen siirrytäänkin sitten salaiseen tukikohtaan, jossa Hannaa pidetään vankina ja tässä vaiheessa viimeistään minulle selvisi, että elokuva on ehkä hivenen toiminnallisempi kuin mitä olin odottanut, joskin Kuusamo-jakson lopussakin jo epäilin vähän asiaa. Se, mikä minua otti vähän päähän, oli se, että Hannan oli niin helppo karata tuntemattomasta, hyvin suojellusta tukikohdasta. Okei, nopea tyttö ehtii piiloutumaan ties minne, mutta minusta on ihan älytöntä, että sotilaat juoksivat yhtenä massana eteenpäin ilman, että yksikään sotilaista katselisi aukkoihin lattiassa tai seinässä puhumattakaan, että osa heistä olisi mennyt niihin pitkiin tunneleihin. Ei sitten! No, onneksi taustalla soi sen verran hyvää musiikkia, ettei tämäkään jakso täysin latistunut tuosta epäloogisuudesta. Sitten alkaakin se elokuvan varsinainen koitos Hannan pyrkiessä Saksaan kaikin keinoin ja sillä matkalla Hanna ei vain välttele agentteja, vaan myös tutustuu moniin sivistyneen maailman ihmeisiin kuten sähköön sekä muihin ihmisiin. Eipä tämä Hannan matkanteko sinänsä tarjoa mitään erityisen hienoa, vaan ne kiinnostavimmat asiat on jätetty sinne Berliiniin, jossa totuus Hannasta paljastuu kaikilta osin, vaikka pieniä takaumapätkiä oli nähtykin näytettäessä Erikin tai Marissan kuulumisia. En tosiaan ole väkivaltaviihteen suurimpia ystäviä, mutta sen jälkeen kun olin tuudittautunut siihen ajatukseen, että Hanna (ja vähän Erik myös) tulee tappelemaan pitkin elokuvaa, niin eipä ne taistelut niin paljon häirinneet, vaikka vähän turhan nopeita leikkauksia olikin käytetty (ei pahimmasta päästä kuitenkaan). Lopussa tosiaan paljastuu Hannan menneisyyden koko tarina ja vaikka kyseessä olikin aikamoinen klisee (jonka mahdollisuutta olin kyllä ajatellutkin), niin en osannut liiemmin välittää asiasta, koska kuitenkin olin ihan viihtynyt elokuvan parissa. Viimeinen kohtauskin oli aika tyly ja siinä mielessä yllättävä, etten olisi uskonut sen olevan juurikin viimeinen kohtaus.

Saoirse Ronan oli tullut minulle, kuten varmaan monelle muullekin, tutuksi Sovituksen kautta, jossa hän oli esittänyt hyvin ihan erilaista hahmoa, mutta eipä hänessä ollut valittamista tässä selvästi toiminnallisemmassa elokuvassakaan. Ronan näytteli nimittäin ihan hyvin myös Hannaa, vaikka olikin ehkä vähän ilmeettömän oloinen, mutta tämä johtui totta kai enemmän Hannan hahmosta itsestään eikä Ronanista, kun tämä ilmeettömyys oli johtunut pitkälti asumisesta eristyksissä lähes koko elämänsä. Myös Cate Blanchett tekee hienoa työtä Marissana. Sen sijaan Erikiä näytellyt Eric Bana jäi aika statistiksi.

Pisteitä: 3,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Ihmemies MacGyver - 1. kausi