Alkuperäinen nimi: Young Frankenstein
Ohjaus: Mel Brooks
Käsikirjoitus: Gene Wilder, Mel Brooks
Pääosissa: Gene Wilder, Peter Boyle, Marty Feldman
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1974
Kesto: 101 min

- Werewolf!
- Werewolf?
- There.
- What?
- There, wolf. There, castle.

1317719514_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tohtori Frankenstein (Gene Wilder) opettaa neurokirurgiaa, mutta häntä muistutetaan jatkuvasti hänen isoisästään, joka teki kuuluisat hirviönsä, vaikka Frankenstein kuinka haluaisi jättää sukunsa menneisyyden taakseen. Erään oppitunnin jälkeen hän saa tietää perineensä Transylvaniassa sijaitsevan Frankensteinin kartanon, jonne hän sitten matkustaa. Transylvaniassa häntä odottaa sitten kyhmyselkäinen Igor (Marty Feldman) sekä assistentti Inga (Teri Garr) ja kartanossa vielä rouva Blücher (NEIGH-H-H-H) (Cloris Leachman). Kartanossa Frankenstein ja kumppanit sitten löytävät musiikin avulla Frankensteinin isoisän laboratorion ja Frankenstein ei tietenkään millään tahdo pysyä erossa hirviöntekopuuhista...

Frankenstein Jr. piti itse asiassa katsoa jo menneellä viikolla, mutta kiitos blogin kaatumisen elokuvan katselut siirtyivätkin pääosin tälle viikolle. Kuten Frankensteinin morsiankin, niin tämäkin elokuva sai odottaa katseluvuoroaan peräti pari vuotta, kun sain tämän tuolloin lahjaksi, mutta tein sellaisen periaatepäätöksen, että haluan nähdä (ainakin) ensimmäisen Frankensteinin ennen kuin katson tätä, vaikka tätä ei suorana jatko-osana voidakaan pitää. Hyvä vaan, että päätin niin ja hyvä, että sain muitakin Frankensteineja katseltua ennen tätä, sillä siitä oli todella hyötyä, mistä lisää tuonnempana. Mel Brooks on menettänyt omissa silmissäni selvästi tehoaan sitten 90-luvun (lue: vanhennuttuani), joten aina sellainen pieni epävarmuus painaa mielessäni uutta Brooksia aloittaessani. Tämä oli kuitenkin ihan kelpo tapaus, eikä ollut todellakaan niin pöhkö kuin olin otaksunut (mielessäni oli siintänyt ajatus teini-ikäisestä Frankensteinin hirviöstä).

Elokuva tekee todellakin kunniaa Frankensteinille, mikä näkyy mielestäni aika hyvin tarinassa, sillä vaikka tarina onkin selvästi omanlaisensa, siinä on kyllä paljon Frankensteinille tyypillisiä piirteitä, enkä tarkoita nyt pelkkää tarinaa. Ilman ilmiselvää komediallisuutta tämä melkein olisi voinutkin käydä yhdestä Frankenstein-elokuvasta. Elokuva on kuin kollaasi kaikista vanhoista Frankenstein-elokuvista ja niinpä tarina käykin läpi humoristisin keinoin niistä vanhoista Frankenstein-filmeistä tuttuja kohtauksia, mutta nivoo eri elokuvista tutut kohtaukset ihan toimivasti yhteen. Huumori ei ole ihan yhtä yliampuvaa kuin joissakin myöhemmissä Mel Brooks -elokuvissa, mutta jatkuvasti ainakin pieni huumorinvire pilkahtelee kohtauksista. Jos unohdetaan tiettyjen hahmojen jo silmiinpistävä koomisuusmaisuus, niin välillä mennään jopa vähän vakavammassakin hengessä eteenpäin, kunnes sitten yhtäkkiä tuleekin joku vitsi, josta monesti siirrytäänkin sitten nopeasti eteenpäin virittelemään seuraavaa vitsiä. Monesti vitsien hauskuus perustui sanojen ja ilmaisujen kaksoismerkitysten varaan, mistä periaatteessa kyllä tykkään, mutta silti osa jutuista eivät saaneet aikaan pientä hymähdystä enempää, jos sitäkään. Humoristisesta otteesta huolimatta elokuva tosiaan kumartaa juonenkulultaan esikuvilleen, ja jos kerran vanhoja Frankensteineja oli helppo katsoa, niin oli tätäkin, vaikka ei tehnytkään sinänsä mitään suurta vaikutusta ja vaikka osa vitseistä ei purrutkaan.

Myönnettäköön, että minäkin ensin ajattelin, onko levyn toistamisessa PS3:ssa jotain vikaa, kun elokuva oli mustavalkoinen, kun kerran dvd:n kansi on kuitenkin niin värikäs, mutta nopeasti tajusin, ettei näin ollutkaan, vaan ratkaisulla oli haluttu tehdä selvää kunniaa niille vanhoille Frankenstein-elokuville. Kuitenkaan vanhojen elokuvien muistaminen ei lopu tähän, vaan ilmeisesti elokuvassa oli käytetty monia samoja lavasteita kuin vanhoissa Frankensteineissa aina Frankensteinin laboratoriolaitteita myöten, joten elokuvan eri kohtauksista tuli suorastaan kotoisa olo, vaikka omiakin lavasteita toki elokuvassa nähtiin. Niin paljon erilaisia viittauksia nähtiin vanhoihin Frankensteineihin, että ihan hyvä vaan, etten ollut katsonut vain elokuvan ensimmäistä osaa, vaan myös useimmat jatko-osatkin olivat tuttuja.

Elokuvan selvästi hauskimmat asiat olivat sen hahmot oikeastaan tohtori Frankensteinia lukuun ottamatta. Niin Igor, Inga, hirviö (Peter Boyle) kuin rouva Blücher (NEIGH-H-H-H) olivat kaikki mainioita hahmoja ja vaikka he eivät koko ajan naurattaneetkaan, niin kaikille niille osui ainakin pari hauskaa juttua, mutta näistä hahmoista sitten hirviö ja Igor olivat ihan hauskoja ja joskus nauramiseen ei tarvittu muuta kuin ilmeet. Myös konstaapeli Kemp (Kenneth Mars) oli hauska hahmo ja esikuvansa kustannuksella naurettiin ehkä sittenkin kaikkein selvimmin. Harmi vaan, että itse tohtori Frankenstein tahtoi jäädä näiden muiden hahmojen varjoon. Hauskat hahmotkaan eivät kuitenkaan olleet niin hauskoja, että elokuva mitenkään yliveto olisi ollut.

Gene Wilder on kyllä mainio näyttelijä ja hän esittikin tohtori Frankensteinia ihan hyvä, mutta harmi vain, ettei hänen hahmostaan ollut saatu yhtään hauskempaa. Marty Feldman oli ihan hauska Igorina ja vaikka kuinka väittäisin nähneeni hänet ennenkin, niin en yhtään tiedä, että missä. Myös minua jo Kevät koittaa Hitlerille -elokuvassa naurattanut Kenneth Mars ja hirviönä nähtävä Peter Boyle tekivät hyvät roolisuoritukset. Teri Garr teki ihan perinteisen nuore blondin roolin Ingana, eikä rouva Blücheria (NEIGH-H-H) näytellyt Cloris Leachman sen kummoisempi ollut. Mukana menossa: Gene Hackman.

Pisteitä: 3/5

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Kylää näytettäessä huomasin kylässä olevan majatalo nimeltä Gasthaus Gruskoff. Michael Gruskoff tuotti tämän elokuvan.

Seuraavana arvosteluvuorossa: Headhunters