Alkuperäinen nimi: Sabotage
Ohjaus: Alfred Hitchcock
Käsikirjoitus: Charles Bennett, Ian Hay, Helen Simpson
Pääosissa: Sylvia Sidney, Oskar Homolka, John Loder
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1936
Kesto: 76 min

- Sand.
- Sabotage.
- Wrecking.
- Deliberate.
- What's at the back of it?
- Who did it?

Lontoosta häviää sähköt ja kun syytä moiseen etsitään, löydetään jälkiä sabotaasista. Sabotaasin tekijöiden tarkoituksena oli lamaannuttaa koko Lontoo, mutta kun sähköt olivat poissa päältä vain hetken, niin tapahtumalle lähinnä nauretaan. Niinpä sabotööri Verloc (Oskar Homolka) saa toisen sabotointitehtävän, joka olisi tällä kertaa sitä luokkaa, että enää sen jälkeen ei nauru maittaisi, mutta Verlocin perässä on myös Scotland Yard...

Minulla oli todella tiukat valintaperusteet, joiden mukaan valitsin elokuvia tähän viralliseen 1001-putkeen ja tähän valintaprosessiin kuului eräällä tavalla myös sattuma olennaisesti. Niinpä olinkin enemmän kuin tyytyväinen siihen, että sain tähän ensimmäiseen 1001-putkeen mukaan myös elokuvan Hitchcockilta, joka kuuluu ehdottomiin suosikkiohjaajiini, vaikka monia hänen elokuviaan onkin vielä näkemättä ja tämä elokuva kuului ennen eilistä siihen joukkoon. Sabotaasi ei ehkä ole ohjaajan kirkkain kruunu, mutta kuitenkin sen verran hyvä kuitenkin, että mielenkiinto pysyi yllä.

Elokuva lähtee heti hyvin käyntiin, kun Lontoo pimennetään heti elokuvan alussa ja vaikka yleensä vierastankin tällaisissa elokuvissa roiston paljastamista heti alkuun, niin tähän elokuvaan se jotenkin sopi. Sen verran hienosti Hitchcock on rakentanut elokuvan tunnelmaa vähä vähältä, että minua ei roiston tietäminen haitannut juuri yhtään, ja vaikka sabotööri tiedettiinkin, niin elokuvaan riitti vielä jännitettävää. Tästä piti huolen Ted Spencer (John Loder), jonka todelliset tarkoitusperät pidetään verrattain pitkään salassa ainakin elokuvan muilta henkilöiltä. Kun sitten kaikki henkilöt tuntevat toisensa kunnolla, niin elokuva ei suinkaan pääty vielä tähän, vaan tässä vasta alkaa elokuvan yllättävä ja traaginenkin loppujakso, joka alkaa siitä kun Verlocin vaimon (Sylvia Sidney) nuori veli Stevie lähtee viemään Verlockin pakettia kohti määränpäätään. Tähän matkaan riittää joitakin pieniä suvantohetkiä, joskin nämä sivupolut ymmärtää ottaen huomioon Stevien iän, mutta tämä matka on ehdottomasti elokuvan unohtumattomimpia kohtauksia, mutta samalla surullisimpia. Kun sitten Verlocille selviää, että suunnitelmat eivät menneet ihan niin kuin olisi pitänyt, niin alkaa Hitchcockille tyypillinen juonenkehitys eli Verloc murtuu täysin ja paljastaa kaiken. Elokuva ei kuitenkaan pääty vielä tähän, vaan vielä nähdään viimeinen näytös, jonka tarkoituksena oli ilmeisestikin vain päästää Verlocin vaimo pinteestä. Elokuvan loppuratkaisu olikin kaikki olosuhteet huomioon ottaen minulle mieleinen.

Panin merkille, että tällä kertaa pääkonnalla eli Verlocilla ei ollut mitään silmiin pistävää outoutta, pakkomiellettä tai vastaavaa, mikä on aika tyypillistä Hitchcockille, mutta sitten taas ratkaisu saattaa johtua siitä, että tämä konna tiedettiin koko elokuvan ajan. Oskar Homolka oli kuitenkin ihan hyvä Verlocina ja selvästi elokuvan paras roolisuoritus menee hänelle. Sylviä Sidney ja John Loder edustivatkin sitten vähän perinteisemmän oloista tuon ajan elokuvien pääparia, joten heidän roolisuorituksissa ei sinänsä ollut mitään ikimuistettavaa, vaikka ihan hyviä olivatkin.

Pisteitä: 4/5

PS. Ilmeisesti blogin (lue: Vuodatuksen) roskapostisuodatin on temppuillut viime päivinä ja on siten saattanut heittää ei-roskapostejakin roskapostikansioon/bittiavaruuteen mihin lie eli jos joku on viime päivien aikana lähettänyt kommentteja, niin niiden poistuminen on johtunut tästä. Pahoittelen, vaikka itsellä ei tuon suodattimen kanssa olekaan ollut mitään tekemistä eli en ole myöskään voinut tehdä mitään sen tempuille.