Niin, nyt on tosiaan 200 leffa- ja tv-sarja-arvostelua koossa, joten aattelin jälleen hiukan valottaa ajatuksiani tämän blogin suhteen ja tulevaisuudennäkymiä.

Kuten joku saattoi huomatakin, niin viimeisen parin viikon aikana blogi ei ole päivittynyt juuri kertaakaan. Tämä ei suinkaan johtunut väsähtämisestä, vaan puhtaasti siitä faktasta, että tuli katseltua nämä viikot Twin Peaksiä, kun sen katsomista alkoi tehdä mieli ihan ylitsepääsemättömän paljon. Olin toki jo talvella ajatellut, että sen aika olisi ehkä kesällä, mutta tarkempi ajankohta pysyi epäselvänä pitkän aikaan. Se tuli kuitenkin nyt ajankohtaiseksi, kun halusin, että se olisi minun 200. arvioni. Eniveis, se huono puoli Twin Peaksin katsomisesta kesällä on se, että Twin Peaks on sellainen sarja, että sitä katselee mieluiten iltamyöhään pimeän aikaan, mitä kesällä ei juuri tahdo riittää. Niinpä Twin Peaksiä tuli katseltua lähinnä öisin, mikä viivästytti sen päättämistä monta kertaa, varsinkin kun en ole toukokuun lopun työkkärikurssin takia saanut minulle mieleistäni unirytmiä kuntoon. Kuitenkin jouduin tästä pimeystilanteesta vähän joustamaan ja aloittamaan Twin Peaks -illat kymmenen tienoilla, että sain katsottua sarjan tähän päivään mennessä.

Tämä pimeän puute vaikuttaa muutenkin mun leffakatseluihin tämän ja ensi kuun aikana, sillä suurin osa leffoistani kuitenkin on kauhupainotteisia, joita tekisi mieli katsella pimeän aikaan, mutta koska pimeyttä ei ole, en kauheasti katsele leffoja seuraavan puolentoista kuukauden aikaan; leffateattereissa kyllä tulee piipahdettua kerran jos toisenkin. Näin varsinkin, kun olen liian jääräpää muuttaakseni päätöstäni leffojen katsomisesta hankkimisjärjestyksessä. Leffojen katsomisen aloittaminen riippuu pimeystilan lisäksi myös kulloisestakin unirytmitilanteesta, sillä jos heinäkuussa olen pääasiassa hereillä kahden aikaan yöllä ilman väsymyksen häivääkään, niin mitä jottei siinä yhden elokuvan ehtisi katsomaan. Kuitenkin leffojen katselu alkaa uudestaan täysipainoisesti vasta siinä vaiheessa, kun kymmenen aikaan rupeaa olemaan jo hämärää.

En minä kuitenkaan täysin toimettomaksi jää näin kesälläkään, sillä tv-sarjoja tulee katseltua ja arvosteltua yksi jos toinenkin ja useimmat näistä tv-sarjoista on vielä sellaisia kevyitä sarjoja, jotka eivät pimeyttä kaipaa. Katsomistiheyttä en kuitenkaan tiedä, kun kuitenkin innostuin tässä Guitar Hero Metallicasta (ja sain juuri Lemmingsin ja Oh no! More Lemmingsinkin PSX:lle), joka tulee viemään aika paljon aikaa vapaa-ajastani seuraavan parin kuukauden aikana. Illat toki omistanen tv-sarjoille silloin, kun en leffoja katso, mutta saas nyt nähdä.

Sitten kun leffojen katselu jälleen alkaa kunnolla, niin sitten hyvin pian sen jälkeen tulee eteeni täysin uudenlainen tilanne noin niin kuin arvostelumielessä. Tuli nimittäin hommattua parit dvd:t, jotka ovat pullollaan 1900-luvun vaihteen tienoilta olevia elokuvia/filmejä, jotka ajalle tyypillisinä olivat käytännössä lyhytfilmejä. En ole vielä lainkaan varma siitä, miten niitä lähtisi arvioimaan, mutta pitkään mietittyäni päätin, että arvostelen jokaisen elokuvan omassa kirjoituksessaan kuten tähänkin saakka, enkä yhdistele niitä jotenkin pötköiksi, mutta arvostelujen muoto saattaa poiketa totutusta. Tähän ratkaisuun päädyin puhtaasti siitä syystä, että mukana on parikin Project 1001 -projektiin kuuluvaa leffaa (Matka kuuhun, Suuri junaryöstö), jotka kuitenkin pitää arvostella omassa kirjoituksessaan, joten ajattelin, että olisi luontevaa kirjoittaa sitten kaikista noista leffoista omat kirjoituksensa. Sen sijaan, että tyytyisin (suurimmassa osassa tapauksista) vain kertomaan mielipiteeni aina käsiteltävänä olevasta leffasta, pyrin myös jotenkin pääsemään tuon ajan ihmisten pään sisälle ja miettiä, miltä ne filmit ovat saattaneet näyttää sen ajan katsojien silmistä. Tämä siitäkin huolimatta, että ihan ensimmäisten filmien kohdalla suuri yleisö ei päässytkään niitä näkemään.

Nyt kuitenkin ennen kuin pääsen noiden tv-sarjojen katsomisen pariin, niin tässä tulee vajaan viikon mittaisen reissun vuoksi pieni katkos tv:n katseluun ja sitä myötä myös arvostelemiseen. Ei kuitenkaan mitään hätää, sillä vielä tänään saattaa tulla yksi arvostelu, jos jaksan mennä leffaan) ja ensi viikollakin saatan leffateatterissa käydä maailmalla liikkuessani, joten siten ensi viikollakin saattaa ainakin yksi arvostelua tiensä tähän blogiin löytää.

Sitten viimeisen yleistiedotteen on tapahtunut joitakin muutoksia vuodatus.netissä, joista minulle tärkeimpänä uudistuksena on tilastojen ilmaantuminen kojelaudalle. Lukijat eivät näihin pääse käsiksi, mutta näin bloginpitäjälle on ollut ihan kiva seurata sitä, miten paljon porukkaa ylipäätään käy sivuilla ja mitä kautta. Näiden tilastojen mukaan normaalina arvosteluviikkona (jolloin olen arvostellut vähintään 4-5 leffaa) täällä on käynyt ehkä keskimäärin 70-80 käyntiä per viikko ja huippulukema on toistaiseksi vähän päälle sadan käynnin verran, joista eri kävijöitä on ollut se noin 70. Iso osa näistä toki on karannut sivuilta yhden sivun läpikäytyään, mutta on silti ihan kiva ollut huomata, että edes joitakin tämäkin blogi kiinnostaa. Palaaviakin kävijöitä kun löytyy tilastojen mukaan iso liuta. Ihan kiintoisaa (minusta), että tuossa viime viikolla, kun blogi ei päivittynyt kertaakaan, sivuilla käytiin kuitenkin lähes 40 kertaa. Jostain kumman syystä nämä käynnit eivät ole johtaneet kommentointeihin *wink wink* .

Näissä tilastoissa minua itseäni on kiinnostanut todellisen kävijämäärän lisäksi hakusanat, joilla mun blogi on löydetty. Aloinkin heti tilastojen tullessa pitämään viikottain päivittyvää listaa hakusanoista ja niiden määrästä lähinnä nähdäkseni, kasvaako niiden määrä sitä mukaa kuin arvosteluja tulee lisää. Ihan näin ei kuitenkaan ole käynyt, sillä seurantajaksolla eniten löytöjä (lähinnä) Googlen kautta on tullut kolmannella viikolla (25 eri hakua), kun seurantaviikkoja on nyt takana 13. Vähiten hakuja löytyi 10. viikolla (13), mutta yleensä näitä hakuja on osunut kohdalle 15-20 per viikko. Entä itse hakusanat sitten? Eniten on haettu selkeästi Pasilaan viittaavia hakusanoja, mutta muita suosittuja haun kohteita ovat olleet muun muassa ehkä hieman yllättäenkin Changeling-elokuva ja sen taustat sekä Arto Paasilinnan kirjat ja niistä tehdyt elokuvat. Myös venäjänkielisestä Googlesta blogini on löydetty, kun joku etsinyt tietoa (kyrillisin kirjaimin) tietoja James Bondista ja parkourista. Osansa hakutuloksista on saanut myös oma "elokuvaraamattuni" 1001 elokuvaa -kirja. Näin loppukevennykseksi voisinkin esittää joitakin eriskummallisimmista hakusanoista, jotka ovat saaneet minut ihmettelemään, miten näillä hakusanoilla minut on löydetty (suluissa omia kommentteja):

hohto king suihin (ööh, okei. Mikäköhän on ollut herralla mielessä?)
miten saa tehtyä itse kauhuelokuva maskit (tällaista tietoa ei valitettavasti taida sivuiltani löytyä)
vanhoja pornoelokuvia 1920-luvulta (ööh, näistä minulla ei taida oikein olla kokemusta, valitet... ei kun ei mitään)
(sotilas or varusmies or alokas or sotilaat or varusmiehet or alokkaat or sotilaan 
or varusmiehen or alokkaan or sotilasta or varusmiestä or alokasta or) (naiset or nainen or tytöt)
(olisikohan tämänkin haun voinut tehdä lyhyemmin; näitä löytyy toinen samankaltainen)
"ole ollut tyttöystävää" (minun blogin kautta varmasti sellainenkin löytyy, hih)
etsitään lapsinäyttelijöitä musikaaliin 2009 (tämä on ollut jotenkin hellyyttävin haku tähän mennessä jollain tapaa)
lucky luke albumit ilmestymisjärjestys (tämä oli vain muuten vain hauska. Kategoriointi auttaa tällaisten hakujen esiintymisten kanssa, 
vaikka itse Lucky Lukea ei (ennen tätä kirjoitusta) esiinny yhdessäkään kirjoituksessa
)
kolhiintunut säilykepurkki (hihi, että tällainenkin osunut kohdalle)

Mutta joo, jatkakaahan sivuilla käyntiä ja kommentoikaa. Minä kiitän. :)