Alkuperäinen nimi: Océans
Ohjaus: Jasques Perrin, Jasques Cluzaud
Käsikirjoitus: Christophe Cheysson, Jasques Cluzaud, Laurent Depas
Pääosissa: Valtameret
Valmistusmaa: Ranska, Sveitsi, Espanja
Ilmestymisvuosi: 2009
Kesto: 104 min

Valtameret ovat valtavia (sic!) kokonaisuuksia, jotka näennäisen tyyneydenkin vallitessa kätkevät pinnan alle lukuisia erilaisia elinympäristöjä ja eliölajeja, joiden yhteiselosta ei dramatiikkaakaan puutu. Oli kyseessä sitten kahden eri lajin jäsenen välinen kaksintaistelu tai valtava rapujen sotakoneisto(?) liikkeellä, niin menoa ja vilskettä kyllä riittää, mutta onko kaikki kuitenkaan ihan niin auvoisaa?

Silloin tällöin täytyy tehdä irtiottoa niin sanottuun normaaliohjelmistoon ja ottaa tarkasteluun selvästi omasta mausta poikkeavia elokuvia. Tämä dokumentti sai luvan edustaa sellaista, sillä elokuvaa on kehuttu vähän joka puolella ja mainostettu oikein, kuinka se pitäisi käydä katsomassa nimenomaan isolta screeniltä. Niinpä suuntasinkin katsomaan heti ensimmäisen tilaisuuden tullen tätä elokuvaa, vaikka olenkin melkoinen dokumenttiskeptikko varsinkin puhtaiden luontodokkareiden suhteen. No, ei yllätyksekseni jo pari vuotta vanha Oceans ollutkaan ihan niin kiehtova kuin mitä olin kuullut, vaikka ei toki huonokaan, joskin luulen asiantilan johtuvan tosiaan siitä, että olen ehkä hieman väärää kohdeyleisöä.

Elokuvasta tuli nimittäin Avara Luonto -dokumentit, joita itse en ole koskaan jaksanut katsoa. Puheenvuoro siis annetaankin merten ja niiden rannoilla eläville ja aina silloin tällöin rauhallinen kertojaääni vähän niin kuin vie tapahtumia eteenpäin. Kaikeksi onneksi tämä kertoja ei ole suinkaan jatkuvasti äänessä, vaan elokuva antaa näiden merenelävien vastata tarinoiden kertomisesta. Yhdyn monien muiden mielipiteeseen siitä, että elokuva kannattaa katsoa nimenomaan elokuvateatterissa, jos siihen on mahdollisuus, mutta ei tämä itseäni saanut kuitenkaan täysin pauloihinsa. Olihan elokuvassa niitä upeitakin kohtauksia ja ihan mielenkiintoisia tapahtumia, kuten kaksintaistelu meren pohjalla ja pikkurapujen suuri invaasio, joka aluksi näytti ihan kuin joltain antiikin Rooman ajoista kertovan elokuvan suuri sotakohtaus, jossa sotilaat tulevat isona joukkona esiin mäen takaa. Tekijät olivat toden totta onnistuneet taltioimaan ison joukon hyvin eriskummallisia tapahtumia eri puolilta maailmaa (filmimateriaalia kertyi tuhansia tunteja, ellen väärin muista). Tietyt kohtaukset (esim. yksi läheltä kuvattu kalaparvi) tuntuivat ihan siltä kuin ne olisi toteutettu tietokoneanimaatiolla, mutta tietäen ettei näin ole tehty, tekee näistäkin kohtauksista vaan vakuuttavampia. Kuitenkin suuri osa elokuvasta meni sitten sellaiseksi ihan kiva -osastoksi, joita kyllä juuri ja juuri katsoi, mutta jotka eivät vaan tehneet minkäänlaista vaikutusta. Taustalla sitten soi ihan kivaa instrumentaalimusiikkia, joiden tarkoitus oli tehostaa nähtyjen kohtausten vaikuttavuutta, mutta onnistui siinä vain pari kertaa. Olihan musiikki hyvää, mutta usein musiikki vastasi suuremmasta mielenkiinnosta kuin kohtaukset, joiden aikana se soi.

Monia huikeitakin kohtauksia elokuvaan mahtui, mutta erikseen täytyy mainita ison lintuparven (lokkia?) "Operaatio Kalaparvi", jossa he syöksyvät syöksypommittajan lailla mereen napatakseen kaloja suihinsa. Mukana keikkui sitten iso joukko delfiinejä, joista ei ottanut oikein selvää, kummalla puolella ne niin sanotusti olivat. Ne saattoivat kertoa linnuille kalaparvien läheisyydestä tai ne saattoivat yrittää suojella kalaparvia linnuilta, mutta en ole varma, kummasta asiasta oli kyse. Yhtä kaikki kohtaus näytti todella upealta. Epäilen vahvasti, että tämä kohtaus olisi kuvattu yhdellä kuvausreissulla (kohtaus sisälsi niin ilma- kuin vedenalaisia otoksia), mutta jos näin kuitenkin oli, niin kohtaus oli vain entistä vakuuttavampi.

Lopussa päästiin sitten taas syylliistämään ihmiskuntaa ja silloin tämä Avara luonto -äänikin oli enemmän äänessä, kun näytettiin ihmisen toimesta sukupuuttoon kuolleita eläimiä, saastuttavia tehtaita ja muuta sellaista. En tietenkään katso, että ongelmat pitäisi lakaista maton alle, mutta kyllä nämä ihmiskunnan aikaansaamat teot olivat pitkälti jo tiedossa ja niitä on näytetty jo niin paljon muissa dokumenteissa. Eikä oikein nämä saastumisjutut tuntuneet oikein istuvan muuhun elokuvaan kovinkaan hyvin. Teurastusten ja pyyntiretkien näyttäminen vielä olisi menetellyt, kun eivät ne merenelävätkään pelkkiä ystäviä keskenään olleet, joten pyynnit olisivat tavallaan kuvastaneet vaan sitä ravintoketjun huippua.

Nyt lopuksi vielä yksi valituksenaihe, jonka suhteen saatan olla suhteellisen yksin. Ei, minulla ei ollut mitään tätä avaraluontomaista kertojaa vastaan, vaan hän hoiti hommansa ihan hyvin, mutta jos olisin tiennyt etukäteen, että elokuvassa on suomenkielinen selostus, olisin saattanut jättää elokuvan väliin kokonaan. Nimittäin nytkin meni sitten siihen, että pohdin kaikkien selostuskertojen aikana, millä äänensävyllä ja nopeudella alkuperäinen kertoja olisi asiat kertoneet ja tämä pohdiskelu ei jättänyt minua sitten rauhaan missään vaiheessa. Tiedän, pieni murhe, mutta minua asia kuitenkin jäi häiritsemään.

Pisteitä: 3/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Dao Ma Zei