Alkuperäinen nimi: Notorious
Ohjaus: Alfred Hitchcock
Käsikirjoitus: Ben Hecht
Pääosissa: Gary Grant, Ingrid Bergman, Claude Rains
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 1946

- I don't like this, I don't like her coming here.
- She's had me worried for some time. A woman of that sort.
- What sort is that, Mr. Beardsley?
- Oh, I don't think any of us have any illusions about her character. Have we, Devlin?
- Not at all, not in the slightest. Miss Huberman is first, last, and always not a lady. She may be risking her life, but when it comes to being a lady, she doesn't hold a candle to your wife, sitting in Washington, playing bridge with three other ladies of great honor and virtue.

Alician (Ingrid Bergman) saksalaissyntyinen isä tuomitaan Yhdysvalloissa maanpetoksesta toisen maailmansodan ratkaisuhetkillä tai vähän sen jälkeen. Yhdysvaltalainen agentti T.R. Davies (Gary Grant) saa tehtäväkseen suostutella Alicia soluttautumaan entisen heilansa ja isänsä kumppanin Alexander Sebastianin (Claude Rains) kelkkaan Rio de Janeirossa. Alicia suostuukin tähän, mutta ennen kuin hänen varsinainen tehtävä alkaa, hän rakastuu agentti Daviesiin, mikä saattaa vaarantaa hänen tehtävänsä...

Olen tämän vuoden puolella ostanut kolme Hitchcockin elokuvaa, joista en ennen ostopäivää ollut kuullut sanaakaan. Notorious - Kohtalon avain oli yksi niistä (Rebekka toinen ja Marnie kolmas), eikä kolmikosta ainakaan heikoin, vaikka Marnie on vielä katsomatta. Notoriousn oli kuitenkin kaiken kaikkiaan varsin mukava tapaus, joka säilytti jännityksensä loppuun asti.

Elokuva alkoi ehkä vähän hapuillen, sillä Alician kännissä toilailu ei täysin iskenyt allekirjoittaneeseen. Toisin sanoen hänen huonomaisuutensa (mihin elokuvan nimi Notoriouskin viittaa) esitettiin vähän turhankin läpikotaisin. Sitten kun Alicia pääsee Sebastianin seuraan, elokuvan tunnelma nousee aivan uusiin lukemiin. Sitä huomaa oikein jännittävänsä, miten Alician käy Sebastianin hoteissa, vaikka toisaalta tietääkin sisimmässään, että hyvinhän tässä tulee käymään. Alician ja Daviesin vakoilutyö oli toteutettu hyvin jännittävästi ja viinikellarikohtaus oli ehkä elokuvan jännittävin kohtaus. Mitä tulee sitten loppuun, niin se sisälsi yhden jos toisenkin yllätyksen. Ei vain tarinan osalta, vaan myös lopetustavan osalta. Elokuva loppui toisaalta kuin seinään (tai oveen), vaikka toisaalta kertoikin kaiken tarpeellisen tulevasta. Toisin sanoen juuri sellainen lopetus, jota saattaisi Hitchcockilta odottaakin.

Alussa minua häiritsi tuon ajan elokuvalle tyypillinen vaiva, näyttelijöiden teatterimainen roolisuoritus ja luulin jo, etten pääse sen yli, mutta yllättävän nopeasti siihen tottui niin, että en edes huomannut sitä. Niinpä lopulta niin Gary Grantista kuin Ingrid Bergmanista sai otetta ja varsinkin Bergmania täytyy tässä kohtaa kehua. Samalla tulin tajunneeksi, että Notoriouksesta tuli ensimmäinen Bergmanin tähdittämä elokuva, jonka olen nähnyt. Myös Claude Rains oli hyvä pahis ja osittain hänen näyttelemisensä ansiosta elokuvat oli niinkin jännittävä kuin se oli.

Pisteitä: 3,5/5