Alkuperäinen nimi: The Crow
Ohjaus: Alex Proyas
Käsikirjoitus: David J. Schow, John Shirley
Pääosissa: Brandon Lee, Rochelle Davis, Ernie Hudson
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1994
Kesto: 97 min
 
- Are you gonna vanish into thin air again?
- I thought I'd use your front door.

1329169401_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vanha taru sanoo, että varis voi herättää henkiin kuolleen, jos maan päällä on niin pahoja asioita, että kuolleen sielu ei saa rauhaa, vaan kuolleen täytyy nousta haudastaan muuttamaan väärin olevat asiat oikeiksi. Tällainen epäonni on kohdannut Eric Dravenia (Brandon Lee), jonka rikollispomo Top Dollarin (Michael Wilcott) joukot heittävät ulos ikkunasta raiskattuaan ja lopulta aiheutettuaan Dravenin tyttöystävän Shellyn (Sofia Shinas) kuoleman halloweenina, josta on tullut Devil's Night, paholaisen yö, jonka aikana kaupunkia aina tuhotaan tulipaloin. Vuotta myöhemmin niin ikään halloweenin aikaan varis sitten herättää Dravenin kuolleista ja hän päättää lähteä kostoreissulle ja silloin Top Dollarin miehet joutuvat todelliseen vaaraan...

Minun on ollut tarkoitus katsoa tätä jo parisen viikkoa (jos haluan pitää kiinni hankkimisjärjestyksessä katsomisesta), mutta vuodenvaihteen korvilla tilatuista jatko-osista tuli viimeinen vasta viime viikolla. Tämän elokuvan myötä on jälleen kerran tullut paikkailtua elokuvayleissivistystä, sillä ennen eilistä en ollut tätä elokuvaa edes nähnyt. Itse asiassa tietoni koko elokuvasta ovat suhteellisen vähäiset, sillä juuri muuta en siitä tiennyt kuin sen, että elokuvan päätähti Brandon Lee kuoli näiden kuvauksien aikana. Olenkin rehellisesti sanottuna kuvitellut elokuvan nauttivan lähinnä vain kulttimainetta ei niinkään elokuvallisten ansioiden johdosta, vaan nimenomaan Leen kuoleman takia. Niinpä olenkin suhtautunut elokuvaan hyvin suurella varauksella, mikä onkin saattanut vaikuttaa siihen, että en ole tätä aiemmin katsonut. Kuitenkin Crow yllätti minut ja ainoastaan positiivisesti.

Elokuvan aluksi Sarah-tytön (Rochelle Davis) ääni kertoo, millaisessa maailmassa eletään, tai paremminkin millaisia uskomuksia elokuvan maailmassa on, vaikka päällisin puolin oltiinkin niin sanotusti oikeassa maailmassa, jossa varikset vain sattuivat herättelemään ihmisiä eloon. Vasta Dravenin ylösnousemuksen jälkeen minulle valkeni, että elokuva on itse asiassa jonkinasteinen kostotarina ja myönnettäköön, suhtauduin siihen pienellä varauksella, sillä kostotarinoitakin on nähty monituisia ennenkin. Kuitenkin elokuva pystyi pitämään otteessaan, vaikka sinänsä Dravenin kostamiset eivät itsessään suurta vaikutusta tehnytkään, mikä johtui osaltaan siitä, että roistoilla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Kuitenkin tapahtumat niiden varsinaisten kostoiskujen ulkopuolella olivat hyvinkin kiinnostavia ja puoleensavetäviä, vaikka Sarah lähipiireineen minusta olisikin voitu jättää vähemmälle huomiolle. Elokuvan maailma oli kuitenkin ihanan synkkä olematta kuitenkaan sysimusta, mikä lisäsi elokuvan viehätystä runsaasti. Kuvauspuoli oli siis kunnossa ja esimerkiksi silloin kun kaupunkia kuvattiin ylhäältä käsin, oli näky varsin komeaa. Lisäksi tykkäsin näistä suurista varis-kuvioista. Musiikin odotin olevan koko elokuvan lailla paljon synkemmänpuoleista, mutta näin ei sitten ollutkaan, mutta sopi kuitenkin hyvin elokuvan henkeen. Tunnelma oli siis kohdillaan eli vaikka Dravenin kostoiskut itsessään eivät hirveästi lämmittäneet, niin tulevia tapahtumia kyllä jännitti jatkuvasti. Elokuvan lopputaistelun lähestyessäkin oli keksitty Dravenille ihan nerokas heikkous, mitä itse en ollut elokuvan aikana tullut ajatelleeksi. Loppuratkaisu ei yllättänyt, mutta oli silti ihan hyvä.

Tiedän saavani nyt monen vihat päälleni (no, ehkä kärjistin), mutta minusta elokuvan suurin heikkous (mutta ei liian suuri) oli itse Brandon Leen esittämä Dravenin hahmo. Tiedän kyllä hahmon (ja tarinankin) perustuvan sarjakuvaan, mutta jotenkin Draven jätti minut kylmäksi, eikä hän nousekaan kovin korkealle listattaessa minun suosikkeja parhaista elokuvahahmoista. En epäile hetkeäkään, etteikö Lee olisi esittänyt Dravenia juuri niin kuin olisi haluttu ja hän onnistuikin mielestäni ottamaan hahmosta lähes kaiken mahdollisen irti, mutta varsinkin läheltä kuvatessa siinä naamassa oli vaan jotain, mistä en pitänyt. Tai no, silloin kun Lee oli paikoillaan, Draven vielä näytti hyvältä (kuten yllä kuvassakin), mutta kun hän liikkui, niin jokin siitä vaikuttavuudesta vain katosi. Niin ja leffafani, joka näkee elokuvan vasta tässä vaiheessa, ei voi olla vertaamatta Dravenia Heath Ledgerin esittämään Jokeriin, niin paljon näissä hymyilevissä naamoissa oli samaa. Mukana menossa: Ernie Hudson (Kylmä rinki) ja David Patrick Kelly (Twin Peaks).

PIsteitä: 4/5

PS. Hauska muuten tajuta elokuvaa katsoessa, mistä eräskin leffablogisti muinaisen bloginsa nimen itselleen oli ottanut. ;)

Crow, Crow - enkelten kaupunki, The Crow: Pelastus, The Crow: Wicked Prayer

Seuraavana arvosteluvuorossa: Crow - enkelten kaupunki