Alkuperäinen nimi: Sleeper
Ohjaus: Woody Allen
Käsikirjoitus: Woody Allen, Marshall Brickman
Pääosissa: Woody Allen, Diane Keaton, John Beck
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1973
Kesto: 89 min

- Where am I anyhow? I mean, what happened to everybody, where are all my friends?
- You must understand that everyonen you knew in the past has been dead nearly two hundred years.
- But they all ate organic rice!

Miles Monroe (Woody Allen) syväjäädytetään 1973 epäonnistuneen leikkauksen jälkeen ja hänet sulatetaan lähes kaksisataa vuotta myöhemmin. Sulattajat haluavat eroon johtajastaan ja pyytävät Milesia ottamaan yhteyttä maanalaiseen armeijaan, sillä hänellä menneisyyden muukalaisena ei ole säilytettyjä henkilötietoja. Nämä sulattajat kuitenkin jäävät kiinni ja Miles joutuu naamioitumaan palvelijarobotiksi päästäkseen pakoon, mutta joutuukin taiteilija Luna Schlosserin (Diane Keaton) alaisuuteen ja yhdessä he kokevat monenlaiset seikkailut matkallaan kohti vallankumousta...

Minulla kävi hieman heikko tuuri juuri tämän elokuvan kohdalla, sillä tuli toissapäivänä kuunneltua Simpsonien viidennen kauden kommenttiraitoja ja yhdellä kommenttiraidalla oli mukana Conan O'Brien, joka jakson päätteeksi alkoi puhua juuri tästä elokuvasta, vaikka tapahtumat ruudulla eivät varsinaisesti viitannetkaan tähän elokuvaan. Ei sillä, että olisi mitään juoonen kannalta oleellista tunnustanut, mutta pienen paljastuksen kyllä kertoi (Allenin robottina olemisen), mikä hieman harmitti, mutta se siitä. Elokuvana Unikeko oli kyllä ihan mainio komedia ja nousi ehdottomasti suosikki-Allenieni joukkoon (olematta kuitenkaan mestariteos), joskin edelleen täytyy muistaa, että en ole niitä nyt niin hirveästi nähnyt.

Okei, ehdin tosiaan kuulla Allenin esittävän robottia, mutta silti yllätyin heti ensimetreillä siitä, että elokuva sijoittuu kauas tulevaisuuteen, mikä ei ihan vastannut yleistä mielikuvaa Allenin elokuvista. Lavastus oli hyvin vanhojen tieteiselokuvien kliseiden mukaisia ja siten surrealistisen oloisia ja niin asumuksia kuin ajoneuvoja oli nautittavaa katsella. Elokuvahan on Allenin varhaistöitä, mikä saattoi näkyä elokuvan budjetissa, mutta silti minulle tuli sellainen tunne, että jos Allen tekisi elokuvan nyt, niin lavastus näyttäisi jotakuinkin samalta, sen verran valmiilta paketilta elokuva näytti noin niin kuin esteettisesti.

Itse tarina oli varsin hupaisa ja sisälsi monia nokkelia dialogeja, jotka vilisivät viittauksia nykyaikaan (tai 1970-luvulle). Muutenkin dialogipuoli tuntui olevan kunnossa ja eri aikojen ihmisten kohdatessa sai monet naurut aikaan. Elokuvassa oli hyvin paljon slapstick-henkisiä kohtauksia ja nämä kohtaukset saivat oikeastaan parhaat naurut aikaan ja vaikka pidemmän päälle saattaisikin hieman puuduttaa, niin en olisi pistänyt pahitteeksi, jos näitä kohtauksia olisi ollut enemmänkin. Tarinaan mahtui myös monia yllättäviä juonenkäänteitä, minkä johdosta elokuvaa olikin todella kiva katsoa, eikä pitkään aikaan voinut täysin varmasti aavistaa, millaiseen loppuun elokuvassa lopulta päädytään. Siten kokonaisuus olikin ihan nautittava scifikomedia, josta ei menoa ja melskettä puuttunut, mutta sitten taas ei ollut myöskään ihan täydellinen naurupommi kuitenkaan.

Niin Woody Allen kuin Diane Keaton olivat molemmat hyviä ja varsinkin kaksikon yhteiset kohtaukset olivat todella nannaa, tosin pitkälti nokkelien sananvaihtojen vuoksi. Allen osaa lisäksi esittää sen verran hyvin tällaisia vähän pöhelöitä hahmoja, että hänen ansiostaan nämä slapstick-kohtaukset olivat niinkin hauskoja kuin olivat. John Beck puolestaan taas kuuluu näihin näyttelijöihin, jotka tuntuvat todella tutuilta, mutta kuitenkaan en filmografiasta löydä mitään järin tuttuja (isoja) rooleja, Dallasiakaan kun en ole vielä katsonut jaksoakaan.

Pisteitä: 4/5