Alkuperäinen nimi: This Means War
Ohjaus: McG
Käsikirjoitus: Timothy Dowling, Simon Kinberg
Pääosissa: Reese Witherspoon, Chris Pine, Tom Hardy
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 98 min

- Oh, I think I'm going to hell.
- Don't worry. If you're going to hell, I'll just come pick you up.


 
FDR Foster ja Tuck (Chris Pine ja Tom Hardy) ovat työpari CIA:ssa. FDR on naistennaurattaja, joka ei kuitenkaan tahdo sitoutua kehenkään. Tuck puolestaan on eronnut vaimostaan Katiesta (Abigail Spencer) ja hänellä on lapsi Joe (John Paul Ruttan), joka asuu äitinsä luona. Tuck kaipaa naista rinnalleen ja niinpä hän lähettää viestin deittisivustolta löytyneelle Laurenille (Reese Witherspoon), joka ei tosin itse ilmoitusta sivustolle laittanut, vaan sen teki Laurenin ystävä Trish (Chelsea Handler), koska Trishin mielestä Lauren tarvitsee uuden miehen, koska Lauren ei ole päässyt yri ex-poikaystävästään (Clint Carleton). Lauren ja Tuck tapaavat, mutta treffien jälkeen Lauren menee videovuokraamoon, jossa hän tapaa sattumalta FDR:n. Sen jälkeen FDR ja Tuck aloittavat taistelun Laurenin sydämestä ja tässä taistelussa tuntuu todella olevan kaikki keinot sallittuja...

Minun täytyy nyt myöntää, että minulla ei ollut eilen mikään paras päivä. Sain nimittäin kuulla, että eräät suunnitelmani eivät menekään (käytännössä omasta tahdostani) ihan siinä aikataulussa kuin mihin olin henkisesti varautunut viime kuukausina, mikä sitten toi mukanaan yllättävyydestä johtuen myös ainakin pienen stressin. Olin valinnut tämän elokuvan katsottavaksi juuri eilen jo aika päiviä sitten ja lipunkin ostin jo tiistaina, mutta sen eilisen yllätysstressin myötä täytyy sanoa, että osui kyllä täysin oikea elokuva juuri oikeaan päivään. Keinoja kaihtamatta ei ollut mikään yliveto leffa, mutta oli kuitenkin viihdyttävyydessään ja kepeydessään sitä luokkaa, että sain edes elokuvan ajaksi ajatukseni pois näistä puolimurheista (ei jotain hyvää, ellei huonoakin, siis) ja nauttia elokuvan älyvapaasta menosta.

Elokuvan alussa nähdään pieleen mennyt kenttätehtävä, minkä seurauksena tehtävän jatkoa käsitelläänkin aina välillä taustalla. Elokuvan pääteemana oli kuitenkin näiden agenttien kaksinkamppailu samasta naisesta ja siihen nähden elokuva lähti käyntiin ihan liian hitaasti, mihin toki vaikutti sekin, että myös Laurenia taustoitetaan kunnolla ennen kuin tapahtumat lähtevät vyörymään liikkeelle. Sen jälkeen, kun Tuckin ja FDR:n kamppailu pääsee alkamaan, tarjoaa elokuva kuitenkin tapahtumia tuutin täydeltä siinä määrin, ettei voinut kuin viihtyä ja tähän eittämättä auttoi sekin, että kilpakosijat olivat tosiaan CIA:n agentteja ja siten naisen hurmaamiseen oli käytössä tyyliin koko tiedusteluarsenaali ja tietenkin Laurenin itsensä tietämättä. Ihan niin suurta vakoiluarsenaalia elokuvassa ei käytetty kuin mitä trailerin perusteella ehkä vähän toivoin, vaan välillä kamppailua käydään myös vähän perinteisemmin keinoin niin, että nämä vakoilulaitteet olivat korkeintaan taustalla, mutta elokuvan viihdyttävyys ei kärsinyt tästä paljoakaan. Eihän koko leffassa ollut oikeastaan päätä tai häntää, mutta en minä sellaista ollut kaivannutkaan. Elokuvassa oli kyllä toimintaa, mutta niin vähän, että tätä voi hädin tuskin sanoa toimintakomediaksi ja ihan hyvä niin, sillä toimintakohtaukset olivat pääsääntöisesti tätä ADHD-luokkaa eli kuvakulmat vaihtelivat puolen sekunnin välein. Loppuun asti seurasin uteliaana sitä, kumman Lauren valitsee vai valitseeko kumpaakaan, mutta elokuvan kepeydestä johtuen jos olisin asiaa vähääkään miettinyt elokuvan aikana, olisi loppuratkaisu voinut olla arvattavissa melko helpostikin. Hurjista tapahtumista huolimatta loppuratkaisu jatkoi nimittäin samaa kepeyttä kuin koko elokuva.

Elokuvan näyttelijät sopivat hyvin tällaiseen harmittomaan agenttikomediaan. Yksikään heistä ei tehnyt mitään ikimuistettavia roolisuorituksia, mutta ajoivat kuitenkin asiansa. Kärkikolmikosta minua eniten miellytti parhaiten uudesta Star Trekistä muistettava Chris Pine, joka teki tässäkin leffassa ihan hyvää jälkeä. Jotenkin hänen roolistaan huokui sellainen rentous, mitä en täysin löytänyt esimerkiksi Tuckia näytelleestä Tom Hardysta, mutta toisaalta tietty rentous/jäykkyys -kahtiajako saattoi johtua itse hahmoistakin. Reese Witherspoon ei vakuuttanut, sillä Lauren ei ollut muuta kuin taas vaan yksi romanttisen toiminta(komedian) päänaishahmo, mutta silti ihan ok sellainen.

Pisteitä: 3,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Chronicle