Alkuperäinen nimi: Halloween: The Curse of Michael Myers
Ohjaus: Joe Chappelle
Käsikirjoitus: Daniel Farrands
Pääosissa: Donald Pleasence, Paul Rudd, Marianne Hagan
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1995

Haddonfieldissä on ollut halloweenin juhliminen kielletty kuusi vuotta, kun paikalliset nuoret viimein nousevat barrikadeille ja päättävät juhlistaa halloweeniä. Kuusi vuotta aiemmin myös katosi niin Michael Myers (George P. Wilbur) kuin hänen siskontytär Jamiekin (J.C. Brandy) ja heti käy selviksi, että nämä ovat joutuneet salaseuran kynsiin. Jamiestä tulee halloweenin aattona äiti ja hän pakenee salaseuran tiloista vauvansa kanssa Haddonfieldiin ja saa peräänsä niin Myersin kuin salaseurankin. Samaan aikaan Myersin perheen entiseen taloon on muuttanut ensimmäisessä kahdessa osassa olleen Laurien setäpuoli perheineen...

Tapa, jolla tätä erästä mystistä hahmoa, jonka unohdin mainita edellisessä kirjoituksessa, josta olen pahoillani, käsiteltiin sarjan viidennessä osassa, antoi osviittaa siitä, että jo tuota tehdessä olisi ollut kuudes osa suunnitteilla, mutta kuudetta osaa saatiin kuin saatiinkin odotella kaikkiaan kuusi vuotta. Kuitenkin katsottuani Halloween 6:n olin sitä mieltä, että ehkä toiset kuusi vuotta ennen kuudetta osaa olisi tehnyt vain hyvää... ehkä. Halloween 6 nimittäin on näistä Michael Myers -Halloweeneistä selvästi se heikoin osa, eikä minua olisi haitannut, vaikka elokuva olisi jätetty kokonaan tekemättä.

Jo ensimmäinen kohtaus siellä salaseuran tiloissa antoi odottaa melko huonoa elokuvaa, eikä nämä odotukset myöskään täysin pettäneet, vaikka olisivatkin puolestani saaneet tehdä niin. Elokuvaan oli nimittäin ihan liikaa sisällytetty kaikkea; oli salaseuraa, vauvaa, Myersin entiseen taloon muuttanutta Laurie Stroden sukulaispuolia, oli ensimmäisestä osasta selvinnyttä, aikuiseksi kasvanutta poikaa (Paul Rudd) ja vaikka mitä. Ilmeisesti aiemmista osista haluttiin imeä viitteitä niin, että itse tarinaan ei oltu osattu panostaa juuri lain, sillä se oli ehkä kauniisti sanottuna umpisurkea. Viitteitä löytyi myös muista kauhuelokuvista, ainakin Hohdosta tuttu huone 237 vilahti. Jälleen kerran Halloween Theme soi ihan väärissä paikoissa ja ei siten tarjonnutkaan juuri jännittävää tunnelmaa. Yllättävää kyllä pari kertaa elokuvan aikana kyllä oikeasti pelotti samalla kun taustalla vallitsi täysi hiljaisuus ja näistä harvoista kohdista tuleekin aika pitkälle elokuvan pisteet. Mitä tulee elokuvan loppuun, niin se tuntui täysin älyttömältä ja meni ainakin minulta jotenkin ohi.

Ehkä Donald Pleasenceä - jonka viimeiseksi Halloweeniksi tämä jäi, sillä hän kuoli pian elokuvan valmistumisen jälkeen - lukuun ottamatta muut näyttelijät olivatkin melko pökkelöitä. Tietenkin Paul Rudd - uuh, nuori Paul Rudd, uuh - tuntui paikoittain ihan hyvältäkin, mutta tähän saattaa osasyynsä olla sekin, että hänestä on Frendit-taustansa takia jäänyt pieni fanituksen tapainen. Myöskin Dharma & Gregistä tuttu Mitch Ryan - joo, tykkään bongailla jostain sarjasta tuttuja näytteljoitä elokuvista ja päinvastoin - oli hetkittäin ihan ok, mutta hänkin oli useimpien muiden elokuvan näyttelijöiden tapaan aikamoinen puupökkelö.

Pisteitä: 2/5

Halloween - naamioiden yö, Halloween II - tappajan paluu, Halloween 3 - pahuuden yö, Halloween 4: The Return of Michael Myers, Halloween 5: Kirous, Halloween 6, Halloween H20, Halloween: Resurrection