Alkuperäinen nimi: On the Waterfront
Ohjaus: Elia Kazan
Käsikirjoitus: Budd Schulberg
Pääosissa: Marlon Brando, Eva Marie Saint, Karl Malden
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1954
Kesto: 108 min

- If I spill, my life ain't worth a nickel.
- And how much is your soul worth if you don't?

 

 
Terry Malloy (Marlon Brando) houkuttelee ystävänsä Joeyn (Ben Wagner), joka on suostunut todistamaan ganstereita vastaan, tämän asuttaman kerrostalon katolle, jotta gansterit voisivat omien sanojensa mukaan "kovistella Joeya", mutta Terrylle tuleekin yllätyksenä, että gansterit heittävätkin Joeyn alas katolta. Terry tuntee asiasta huonoa omatuntoa, mutta gansterit, jotka pitävät koko New Yorkin satamabisnestä hallussaan, antavat Terrylle lohdutukseksi joka päiväksi varmuudella töitä työntekijöiden ylitarjonnasta kärsivästä satamasta ja vieläpä helpoimmasta päästä sellaisia. Joeyn sisko Edie (Eva Marie Saint) kuitenkin on päättänyt saattaa Joeyn tappajat vastuuseen teoistaan ja vähitellen hän tutustuu Terryyn ja heillä alkaa suhde mutta, mitä tapahtuu, kun Edielle paljastuu koko totuus Joeyn kuolemasta?

Tämä elokuva aloitti Sodankylässä minun perjantain leffat, vaikka samaan aikaan olisi mennyt toinenkin 1001-elokuva, Ingmar Bergmanin Kuin kuvastimessa, mutta päädyin lopulta tähän, sillä Bergmanin elokuvia oli muutenkin omassa ohjelmassani kaksin kappalein. Tämä elokuva näytettiin Mestariluokka-sarjassa eli elokuva-asiantuntijan valitsemana elokuvana ja tällä kertaa valinnan teki metodinäyttelemisen asiantuntija Foster Hirsch. Hirsch kertoi elokuvan taustoista kiinnostavia seikkoja toisen maailmansodan jälkeisistä kommunistivainoista, joista sai kärsiä myös tämän elokuvan ohjaaja Elia Kazan, joka paljasti vuosikymmenten takaisia kommunistitovereitaan, joidenkin mukaan pelastaakseen uransa, ja tämä elokuva toimi ikään kuin anteeksipyyntönä. Eli toisin sanoen hyvin poliittisesti latautuneesta elokuvasta Alastomassa Satamassa on kyse, mutta sen lisäksi kyseessä on oikein mainio elokuva.

Elokuva on käytännössä tarina gansterien hallinnoimasta New Yorkin satamabisneksestä, mihin sitten Terry Malloyn oma elämä kytkeytyy. Osin tarinan taustalla on todellisista satamien ganstereista kertova kirjoitussarja, mistä saattaakin johtua se seikka, että elokuva antaa satamaelämästä hyvin realistisen kuvan ja siten varsin kiinnostavan. Tähän kun lisäsi vielä Terryn omat vaiheet niin satamassa kuin vähän sen ulkopuolella Edien kanssa, niin kokonaisuus oli varsin toimiva. Elokuva toimi ikään kuin Terryn kasvutarinana, jossa nuoresta ja naiivista Terrystä kasvaa suoraselkäinen mies, joka on valmis todistamaan ganstereita vastaan, vaikka oma velikin (Rod Steiger) toimii gansterina. Tähän väliin mahtuu sitten lukuisia vahvoja hetkiä, joihin lukeutui myös paljon hehkutusta saanut taksiajelu. Elokuva oli samaan aikaan raaka ja jännittävä, joten mulle tämä maistui oikein hyvin. Ilman taustatietojakin elokuvan poliittisuus kyllä olisi käynyt hyvin selvästi ilmi ja sosialismin nimeen vannottiin sen verran vahvasti, että ihme, että elokuva on päässyt tuon ajan sensuuriseulan läpi. Poliittinen leffa tai ei, mielenkiinto pysyi yllä kuitenkin alusta loppuun asti, eikä elokuvaan hirveästi suvantovaiheita mahtunut. Ei elokuva silti ihan täyden kympin (tai viiden pisteen) leffa ollut mutta en kiellä, etteikö se sellainen voisi olla joskus uusintakatseluiden koittaessa, joita varmasti tulee.

Elokuva on tunnettu metodinäyttelemisestään ja tekee sen kieltämättä hyvin. Marlon Brando teki vaikutuksen jo Viettelysten vaunussa, mutta tässä elokuvassa hän teki ehkä vieläkin parempaa jälkeä ja oli Terryn roolissa suorastaan loistava. Myös Eva Marie Saint tekee valkokangasdebyytissään hyvää jälkeä, kuten myös Karl Malden satamapappina. Lee J. Cobb (Manaaja) oli hänkin keskimääräistä parempi tapaus mafian pomomiehenä Johnny Friendlynä, kun taas Rod Steiger Johnnyn oikeana kätenä olikin vähän perinteisempi lihaskimppugansteri.

Pisteitä: 4/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Tabu