Alkuperäinen nimi: Easy Rider
Ohjaus: Dennis Hopper
Käsikirjoitus: Teddy Southern, Dennis Hopper, Peter Fonda
Pääosissa: Peter Fonda, Dennis Hopper, Jack Nicholson
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1969
Kesto: 92 min

- I'm from t he city... Doesn't matter what city. All cities are alike.
- Well, why'd you mention it then?
- 'Cause I'm from the city, a long way from the city, and that's where I wanna be right now.

Wyatt ja Billy (Peter Fonda ja Dennis Hopper) tekevät huumekauppoja Meksikossa ja saavat niistä sen verran paljon rahaa, että he päättävät ottaa moottoripyörät alleen ja lähtevät kohti New Orleansia viettämään Mardi Grasia vain, koska he pystyvät siihen ja ovat näin ollen vapaita kulkemaan. Matka on pitkä ja sen aikana he kohtaavat jos jonkinlaista kulkijaa, mutta saavatko he nauttia rahan tuomasta vapaudesta ikuisesti?

Tämä elokuva oli halvalla tehty, mutta sai aikaan suunnattoman menestyksen ja oli luomassa aivan uudenlaista näkemystä Hollywoodin mieskuvasta ja miehille suunnatuista elokuvista. Tämä on ilmeisesti pääasiassa se syy, miksi elokuva on listattu 1001 elokuvaa -kirjaan, eikä suinkaan se, että elokuva olisi ollut jollain tavalla edes lajityyppinsä, road movien, valioita. Sellainen Easy Rider – matkalla nimittäin ei ollut.

En nyt sano, että olisin nähnyt järin monta road moviea, mutta yleensä niistä näkemistäni sellaisista olen pitänyt ja nimenomaan road moviemaisuus oli tämänkin elokuvan parasta antia. Kivoja maisemia ja vuoria siellä täällä, joskin näin suomalaisen katsojan silmiin oli vaikeuksia tietää, missä kulloinkin oltiin. Mitä tulee sitten itse tarinaan, niin se puoli elokuvasta oli ihan olematonta, jos sitä nyt oli ollenkaan. Wyatt ja Billy vain ajoivat sinne tänne ja kun pysähdyttiin, niin poltettiin ruohoa, eikä heidän välisensä dialoginsa järin kiinnostavia. Myöskään tämä ensimmäinen varsinainen pysähdyspaikka eli hippikommuuni loisti suorastaan tylsyydellään, eikä siellä tahtonut tapahtua mitään kivaa. Wyattin ja Billyn luonteiden vastakkaisuuskaan ei oikein toiminut kunnolla, sillä vaikka Wyattin rauhallisuus oli ihan positiivinen asia, niin Billy puolestaan oli sen verran iso räyhähenki, että se peitti oikeastaan alleen Wyattin rauhallisuuden. Elokuva sai hetkeksi lisää eloa, kun he nappasivat kyytiinsä puheliaan ja välillä myös sinänsä ihan hienoja oivalluksia heittävän George Hansonin (Jack Nicholson), mutta ei tarpeeksi, jotta siitä olisi kyennyt pitämään kunnolla. Sitten lopussa New Orleansissa koettiinkin koko elokuvan eräänlainen antikliimaksi, kun Wyatt ja Billy naisineen viettivät huumehöyryistä elämää, joka oli kuvattu todella ärsyttävällä tavalla käyttäen todella lyhyitä välähdyksiä pitkän aikaa. Elokuvan loppu oli tyly ja vaikka koenkin ymmärtäväni loppuratkaisun symboliikan jollain tasolla, niin se ei auttanut minua pitämään siitä. Musiikkipuoli oli ihan kohtalaista, mutta ainoastaan Born to Be Wild nousi elokuvasta positiivisessa mielessä kunnolla esiin.

Tässä elokuvassa kärkinäyttelijöiden ura huipulla oli vielä vasta edessä päin (Jack Nicholsonkin ilmeisesti ensimmäisessä isossa roolissa), mutta varsinkin Peter Fondassa oli nähtävillä sitä jotain, mitä teki hänestä erään aikansa suurimmista näyttelijöistä, puhun siis noin niin kuin karismaltaan. Dennis Hopper oli liikaa naamakarvojensa takana, jotta hän olisi tehnyt vaikutuksen. Jack Nicholson oli kuitenkin elokuvan parasta antia noin niin kuin näyttelijöiden osalta, vaikka tietyt hänelle ominaiset maneerit vielä olivatkin piilossa.

Pisteitä: 2/5

Easy Rider - matkalla, Easy Rider - The Ride Back