Alkuperäinen nimi: The Naked Gun: From the Files of Police Squad!
Ohjaus: David Zucker
Käsikirjoitus:  Jerry Zucker, Jim Abrahams, David Zucker, Pat Proft
Pääosissa: Leslie Nielsen, Priscilla Presley, Ricardo Montalban
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1988
Kesto: 81 min

- I have a message for ya from Vincent Ludwig! Take that, you lousy cop!
- I'm sorry! I can't hear ya! Don't fire the gun while you're talking!

 

 
Nordberg (O.J. Simpson) on tutkimassa satamassa eräässä laivassa tapahtuvaa huumeiden salakuljetusbisnestä. Hänen tehdessä rynnäkköä yhteen laivan hyteistä, hänen jalkansa menee oven läpi ja hytissä olevat miehet ehtivät kaivaa aseensa esiin ja ampuvat Nordbergia, joka putoaa veteen. Nordberg saadaan kuitenkin pelastettua ja hänen pitkäaikainen entinen työkaverinsa Frank Drebin (Leslie Nielsen) alkaa tutkia tapausta. Johtolangat johdattavat Drebinin Los Angelesin merkittävimpiin miehiin kuuluvan Vincent Ludwigin (Ricardo Montalban) luo, joka puolestaan pistää hänen kuvankauniin sihteerinsä Jane Spencerin (Priscilla Presley) viettelemään Drebinin. Drebin kuitenkin jatkaa tutkimuksiaan ja pian hänelle selviää, että taustalla on kuningatar Elizabeth II:n (Jeannette Charles) salamurhayritys...

Aah, Mies ja alaston ase, tuo yksi kaikkien aikojen parodiaelokuvista, jonka itsekin olen nähnyt moneen kertaan ja tykännyt kovastikin. Useampaan kerran näkemisestä huolimatta voisin vaikka vannoa, että edellisen kerran olen katsonut Mies ja alaston ase -trilogian yli kymmenen vuotta sitten, ellei peräti näiden edellinen näkemiskerta olisi mennyt peräti 1990-luvun loppuun asti. Sen jälkeen elokuvamaku on ehtinyt muuttua aikalailla, eikä nämä parodiatkaan iske samalla tavalla kuin silloin joskus. Niinpä ajattelinkin, että mahdanko sittenkään tykätä edes tästä trilogian ensimmäisestä osasta, vaikka elokuvia edeltävästä tv-sarjasta Hei, me pamputetaan! pidinkin aikalailla. No, pelkoni jälleen kerran osoittautuivat turhiksi, sillä Mies ja alaston ase ei vain päässyt samalle tasolle tuon sarjan kanssa, vaan oli ihan hitusen verran parempikin.

1001 elokuvaa, jotka jokaisen on nähtävä edes kerran eläessään -kirja sanoi aika osuvasti elokuvan juonesta jota kuinkin näin "Pitäisikö juonessa olla jotain järkeäkin, häh?" ja en voi kuin yhtyä tähän kommenttiin, sillä eihän tässä elokuvassa ollut juonensa puolesta oikein päätä eikä häntää, mutta toisaalta enpä minä sellaista oikein osannut kaivatakaan. Elokuvan päätarkoitus oli kuitenkin katsojien hauskuuttamisessa ja siinä se onnistui jokseenkin erinomaisesti ja jo elokuvan alkukohtauksessa, jossa Drebin panee Yhdysvaltain kylmän sodan aikaisten vihollismaiden johtajia kumoon, nauratti ja vaikka osa johtajista ei ollut enää nykyajan mittapuulla tunnistettavissa, niin ihan kiitettävän monta kuitenkin. Päätarinassa sitten tosiaan pelastetaan kuningatarta pääosin slapstick-huumorin kera, joka kaiken lisäksi vielä oikeasti nauratti, vaikka ei ihan jokaisessa kohtauksessa; esimerkiksi Ludwigin toimistossa käydyissä kohtauksissa oli monia kuivia vitsejä. Pientä tyhjäkäyntiäkin joissakin kohtauksissa oli, mutta kommenttiraitaa kuunnellessani selvisi, että kohtauksissa pidettiin pieniä taukoja, jotta ihmiset leffasaleissa ehtisivät nauraa pahimmat naurunsa pois, mutta kotioloissa ratkaisu ei oikein toiminut. Pääosa vitseistä kuitenkin toimi ja tämän tästä sai olla nauraa räkättämässä tapahtumien lisäksi erinäisille leffaviittauksille, joita en varmaan tunnistanut puoliakaan. Elokuva osittain kierrättää tv-sarjan materiaalia, mutta paljon uuttakin oli tarjolla, joten elokuvan parissa oli helppo viihtyä. Yksittäisistä vitseistä minua ehkä eniten nauratti ylhäällä kuvassakin näkyvä ruumisviiva. Myös lopun tapahtumapaikkana toimivalle baseball-kentälle riitti lukuisia herkullisia vitsejä.

Leslie Nielsen pyrki monin paikoin olemaan oma vakavahko itsensä, mutta ellen väärin muista, niin tv-sarjassa ja esimerkiksi elokuvassa Hei, me lennetään! hän oli vielä astetta vakavampi, sillä tässä elokuvassa hän pääsi välillä irrottelemaankin ilmeillään, mikä ei aina toiminut hänen edukseen. Kuitenkin kokonaisuutta ajateltuna Nielsen oli kyllä maanmainio tässäkin osassa ja siten hänen näyttelemisestään johtui se, että elokuva oli näinkin hauska. Hänen rinnallaan Priscilla Presley tekee ihan hyvän roolin, vaikka ei ollutkaan niitä mieleenjäävimpiä naisia. George Kennedy ja Ricardo Montalban olivat kanssa ihan hauskoja ja suoraan sanottuna mielestäni hauskempia kuin Presley. O.J. Simpson oli kanssa hauska, mutta johtui osin siitä, että juuri hänelle piti sattua kaikki pahimmat onnettomuudet. Mukana menossa: "Weird Al" Yankovic.

PIsteitä: 4/5

Mies ja alaston ase, Mies ja alaston ase 2½, Mies ja alaston ase 33 1/3 - viimeinen solvaus

Seuraavana arvosteluvuorossa: Mies ja alaston ase 2½