Alkuperäinen nimi: Scar 3D
Ohjaus: Jed Weintrob
Käsikirjoitus: Zack Ford
Pääosissa: Angela Bettis, Kirby Bliss Blanton, Christopher Titus
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2007

Vuosia sitten Joan Burrows (Angela Bettis) pakeni hullun sarjamurhaajan Bishopin (Ben Cottno) kynsistä tappaen tämän ja lähtee muistoja pakoon pois kotikaupungistaan. Joitakin vuosia myöhemmin Joan palaa kotikaupunkiinsa veljensä Jeffin (Christopher Tituksen) ja tämän tyttären Olympian (Kirby Bliss Blanton) luokse. Kuitenkaan menneisyys ei jätä Joania rauhaan, sillä näyttäisi siltä, että myös Bishop on palannut leikkimään sekopäistä murhaleikkiään...

Olen tähän mennessä nähnyt kaksi 3D-elokuvaa (Beowulf ja Matka maan keskipisteeseen), mutta kumpikaan niistä ei oikein vakuuttanut. Tämän vuoksi en odottanutkaan Scar 3D:stä kovin hyvää tapausta. Itse asiassa suurimmat odotukset on tällä hetkellä suunnattu James Cameronin tulevaan Avatar-elokuvaan. Joka tapauksessa Scar 3D on ensimmäinen nykyisellä 3D-tekniikalla teattereihin tullut kauhuelokuva, ja koska elokuvamakuni kuitenkin on monin paikoin kauhupainotteista, niin koin suorastaan velvollisuudekseni mennä katsomaan tämä pätkä. Siitäkin huolimatta, ettei täällä Porissa 3D-teatterisalia ole ja siten jouduin vartavasten menemään Tampereelle tämän elokuvan vuoksi. Nyt elokuvan nähtyäni voin ilokseni todeta, että matka kannatti.

Tätä elokuvaa on monin paikoin haukuttu turhaksi tekeleeksi, joka on tehty tuhat kertaa aiemminkin, mutta minua tämä kyllä miellytti. Okei, eihän elokuva sieltä omaperäisimmästä päästä suinkaan ollut, mutta tyylilajissaan ihan onnistunut kokonaisuus kuitenkin.

Jos nyt jätetään tämä murhaleikki ja silpomiset huomiotta, niin elokuvassa oli paljon aineksia jopa psykologiseen kauhuun. Tämä johtui siitä, että murhaajaa ei näytetty nykyajassa kuin hetkittäin, mikä antoi paljon aihetta spekulaatioihin ja kohotti tunnelmaa siten entisestään. Takaumatkin oli leikelty paloihin ja niitä vietiin esiin aina "sopivin" väliajoin, mikä oli sekin hyvä ratkaisu. Nämä silpomiset siellä täällä toivat mieleen jopa vanhat kunnon kauhuklassikot aina Halloweenistä Perjantai 13. päivään asti, kun tapettuja alkoi löytyä sieltä täältä. Mitä tulee sitten juuri siihen silpomisleikkiin, niin sehän oli selvästi saanut vaikutteita Saw-elokuvista, mutta tämä oli jotenkin helppo antaa anteeksi. Itse olen ilmeisesti nähnyt jo niin paljon kauhuelokuvia, ettei veren suuri määrä ja silpomisleikki itsessäänkään säväyttänyt puoleen eikä toiseen. Oikeastaan vasta ihan lopussa elokuva vasta muuttui kunnolla verellä mässäilyksi, sillä sitä ennen varsinaisia kuolemia näytettiin todella vähän. Tämä loppuratkaisu olikin siten elokuvan selvästi heikointa antia murhaajan, jota ei voinut päätellä etukäteen mitenkään, motiivit mukaan luettuna. Silti elokuvassa riitti jännitystä loppuun asti, joten minä ainakin viihdyin elokuvan parissa.

Mitä tulee sitten tähän 3D-tekniikkaan, niin saattaa olla, että aika multaa muistot, mutta minusta tämän elokuvan 3D-kuvaus oli onnistuneempia kuin aiemmin näkemissäni Beowulf- ja Matka maan keskipisteeseen -elokuvissa. Jotenkin nyt onnistuttiin tuomaan sen 3D-tekniikka valkokankaalle silleen, ettei hahmot sun muut näyttäneet suorastaan animoiduilta. Tosin tämänkin elokuvan kohdalla varsinkin joissakin lähikuvissa oli pientä epämääräisyssä monessa kohtaa ja tekstitys jotenkin häiritsi läpi elokuvan. Ihmettelin kyllä elokuvan jälkeen, miksi tämä on ylipäätään tehty 3D-tekniikalla, sillä tekniikkaa ei sinänsä käytetty luomaan sitä kauhutunnelmaa. No, äsken sitten selvisikin, että tämä on tehty myös perinteisellä kuvauksella, joten se selittänee kaiketi paljon. Tosin vaikka minä tästä pidinkin, niin pohdin myös sitä, että elokuva olisi kaiketi päätynyt suoraan DVD:lle täällä Suomessa, jos tähän ei olisi ympätty 3D-tekniikkaa mukaan.

Näytteliät olivatkin sitten ihan hyviä, vaikka Bishop vähän ylivedetty hahmo olikin. Varsinkin Joanin hahmo tuntui kunnioittavan vanhoja kauhuelokuvakuvajaistoa, eikä Kirby Bliss Blanton Olympiana yhtään hullumpi ollut. Eihän näihin hahmoihin liikaa syvyttä saanut, mutta enpä oikein sellaista lähtenyt hakemaankaan.

Elokuva oli siis varsin toimiva kauhupläjäys, joskaan ei mitenkään omaperäinen, mutta ei 3D-tekniikan takia. Niinpä leffasalista poistuessani jäinkin vielä odottamaan sitä kauhuelokuvaa, jossa 3D-tekniikkaa käytetään kunnolla hyväksi katsojien säikyttelemiseksi.

Pisteitä: 3,5/5

PS. Sinänsä melkein täysin irrelevanttina huomiona täytyy todeta, että jäin miettimään paria asiaa koskien 3D-tekniikkaa. Ensinnäkin: tullaankohan lähitulevaisuudessa näkemään jonkinlaisena muotivillityksenä 3D-lasien myynti, joiden etuna olisi se, että ne olisivat tavalla tai toisella parempia kuin Finnkinon omat lasit? Näin siis elokuvakokemus saattaisi olla hieman erilainen riippuen käytettävistä laseista; tämä tuli mieleen juuri mainittujen lähikuvaongelmien kautta, sillä eihän sitä tiedä, vaikka joillakin laseilla moisetkin vaivat korjaantuisivat.

Toisekseen jäin sitten pohtimaan sitä, että mikä on paras etäisyys 3D-elokuvien katseluun. Minä olen aina ollut takapenkkien poikia, joten nytkin menin sitten takariviin ja ainakin minusta 3D-toteutus näytti ihan hyvältä, toisin kuin Beowulfin ja Matka maan keskipisteen -elokuvien kanssa, jotka katsoin paljon lähempänä johtuen siitä, että en ollut niitä katsomassa yksin. Mutta johtuiko toteutuksen hyvältä näyttäminen istumapaikasta vai itse elokuvasta? Vaikka sinänsä takarivissä elokuva näytti hyvältä, niin kyllä silti tuntui, että edempänä elokuva olisi näyttänyt vielä paremmalta, sillä nyt 3D-kokemusta hieman häiritsi näkövinkkelin alalaidassa näkyvät tuolit ja niillä istuvat päät. Tietenkin myös sivuilla näkyi muuta kuin valkokangasta. Niinpä takarivissä katsottuna näkökenttä ei rajoittunut vain valkokankaaseen, mikä sinänsä oli vähän ikävä jutut. Täten olen hieman kahden vaiheilla siitä, missä oikeasti kannattaisi istua. Mielipiteitä?