Alkuperäinen nimi: La battaglia di Algeri
Ohjaus: Gillo Pontecorvo
Käsikirjoitus: Gillo Pontecorvo, Franco Solinas
Pääosissa: Brahim Hadjadj, Jean Martin, Yacef Saadi
Valmistusmaa: Italia, Algeria

Ilmestymisvuosi: 1966
Kesto: 116 min

- Meidän piti varmistaa, ettet ole vakooja.
- Tyhjällä aseella?
- Oletetaan että olisit ollut vakooja. FLN ottaisi yhteyttä vankilassa. Sovit ranskalaisten kanssa ja he antaisivat sinun karata.
- Ampuen minua?
- Sen voisi järjestää. Pakenisit vankilassa annettuun osoitteeseen, tutustuisit muihin ja sabotoisit.

Eletään 1950-lukua. Algerialaiset ovat viimein kypsymässä ranskalaisiin, jotka miehittävät Algeriaa. Ali La Pointe (Brahim Hadjadj) värvätään ranskalaisia vastaan taistelevaan FLN-ryhmään ja pian ranskalaisia vastaan käydään kaupunkisissisotaa, jossa ranskalainen toisensa jälkeen saa surmansa ja ranskalaiset vastaavat samalla mitalla takaisin, mistä lopulta seuraa molemmilta osapuolilta kostoiskuja, mutta kumpi osapuoli vie lopulta pisimmän korren?

Meillä on töissä lähiaikoina koittamassa muutamaksi kuukaudeksi "algerialainen aika", jonka vuoksi päätettiin tutustua Algeriaan edes vähän tämän elokuvan kautta ja töihin hankittiinkin kyseinen elokuva, mutta koska elokuva oli kuitenkin 1001-listalla, niin piti minunkin sitten hommata tämä itselleni ja myönnettävähän se on, että Taistelu Algeriasta oli ihan kiintoisa tapaus, varsinkin kun maan vaiheista en tosiaan juuri muuta ole tiennyt kuin juurikin sen, että maa oli Ranskan siirtomaa pitkään.

Ranskan siirtomaa-aikaa tai oikeastaan sen loppupuolta (eli Algerian sisällissotaa) elokuvan tarina esitteleekin alkaen vuodesta 1954, jolloin FLN alkoi sissisotansa ranskalaisia vastaan. Elokuvahan on italialaista alkuperää, joskin Algerian hallitus oli ilmeisesti tukenut elokuvan tekemistä, joten valmistusmaasta ilmeisesti johtuu se, että elokuva on onnistuttu kuvaamaan loppujen lopuksi melko puolueettomasti, vaikka enemmän selvästikin näytettiin näitä taisteluja algerialaisten näkökulmasta, ja vaikka ainakin minulla sympatiat olivat selvästi algerialaisten puolella (no, tähän vaikutti omatkin mielipiteeni kolonialismistakin aika lailla). Niinpä elokuva ei yrittänytkään samaistaa katsojaa näihin FLN-ryhmän jäseniin eikä myöskään ranskalaisiin, mikä oli tämän elokuvan kohdalla selkeästi positiivinen juttu, ja tätä seurasikin välillä kuin dokumenttia. Käsittääkseni elokuva ei täysin  perustu tositapahtumiin, mutta ainakin tärkeimmillä henkilöillä taitaa olla todelliset esikuvat ja aikajanakin seuraa tapahtumien oikeita päivämääriä, ainakin mitä tuossa vähän Wikipediaa tutkailin. Taistelu Algeriasta välttää lisäksi sen ongelman, mikä minulla on ollut monesti sotaelokuvien kanssa, eli tässä elokuvassa ei nähdä suuria taisteluita, joissa miestä kaatuu kuin heinää, vaan toiminta perustuu pääasiassa molemminpuolisiin terrori-iskuihin tai yksittäisten vastustajien eliminoimiseen; tähän vaikuttaa toki myös se tosiasia, että nyt liikutaan kaupungin (kapeilla) kaduilla. Kuvaustapa kyllä vaati varsinkin alussa vähän totuttelemista, mutta kun elokuva pääsi kunnolla käyntiin, niin lopputuloksena oli ihan hyvä elokuva, jossa oli hyvin vähän mitään ylimääräistä.

Kun näyttelijöihin ei voinut samaistua, eivät ne myöskään nousseet sillä tavalla esiin, että keksisi mitään järjellistä sanottavaa. Perusvahvoja suorituksia itse kultakin, mutta ei mitenkään häikäiseviä.

Pisteitä: 3,5/5