Alkuperäinen nimi: Jack Brooks: Monster Slayer
Ohjaus: Jon Knautz
Käsikirjoitus: Jon Knautz, John Ainslie
Pääosissa: Trevor Matthews, Robert Englund, Daniel Kash
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2007
Kesto: 87 min

- You don't wanna go messing around up there. That place is cursed.
- Is that so?

Jack Brooks (Trevor Matthews) on kokenut lapsuudessaan kovia, kun hänen perheensä tapettiin hänen silmien edessä ja tappajina olivat jotkut oudot hirviöt. Tämän tapauksen johdosta Jack on kärsinyt äkillisistä väkivallanpurkauksista, minkä johdosta hän käy terapiassakin. Koulunkäynti ei oikein maistu, mutta Jack elättää itseään putkimiehenä, joten kun hänen opettajansa Gordon Crowley (Robert Englund) pyytää häntä korjaamaan päävesiputken, niin Jack suostuu. Putken korjaaminen ei vain mene ihan putkeen, sillä sen lisäksi, että putkeen pitää tilata uusi venttiili, niin jotenkin korjauspuuhat onnistuvat herättämään henkiin Crowleyn takapihalla lymyilevän mystisen salaisuuden ja pian ovat asiat hyvin sekaisin...

Tämän elokuvan tarttuessa käteen en ollut kuullut siitä mitään etukäteen ja juuri tällä hetkellä en ole varma, kumpi vaikutti ostopäätökseen enemmän: hauskalta näyttävä (mutta harhaanjohtava) kansi vai Robert Englundin mukanaolo elokuvassa; joka tapauksessa Englundin mukanaolon olin tässä kuukausien vieriessä ehtinyt jo unohtaa (tämä tuli ostettua jo viime kesäkuussa). Kuitenkin katsellessani kantta olin sitä mieltä, että elokuvalla on mahdollisuus olla joko todella hauska tai sitten vain todella huono ja valitettavasti Jack Brooks: Monster Slayer kääntyi lähemmäs tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Elokuvan kansi yhdistettynä elokuvan nimeen tosiaan lupaa jonkinlaista hirviömetsästysteemaista elokuvaa, mutta loppujen lopuksi varsinaisen toiminnan alkamista saatiin odottaa hyvin kauan. Elokuvan alussa keskitytäänkin paljon Jackin persoonaan ja menneisyyteen, jota valoittava takauma oli alun ainoita valopilkkuja johtuen juurikin sen absurdista luonteesta. Muuten elokuvassa seurataan Jackin tekemisiä siellä täällä, missä ei tuntunut olevan sitten mitään järkeä tai ainakaan mitään, minkä vuoksi elokuvaa olisi jaksanut kovinkaan suurella mielenkiinnolla katsoa. Välillä sitten käydään katsomassa, mitä Crowleylle kuuluu talossaan ollessaan tämän oudon demonin kynsissä, mutta oikeasti menee hyvin pitkään, ennen kuin tapahtuu mitään sellaista, mitä etukäteen oli odotettavissa. Kyllä mä myönnän, että näissä Jackin seikkailuissa koulumaailmassa olisi voinut jotain ituakin, ellei kaikki hänen koulukaverinsa tyttöystävä Eveä (Rachel Skarsten) myöten olisi kirjoitettu niin pintapuolisiksi. Elokuvaan tulee vähän eloa suuren lopputaistelun aikana, vaikka jo elokuvan alkupuoliskolla, jolloin ei vielä tiennyt, mihin suuntaan elokuva vielä kääntyisi, oli selvillä jotakuinkin tapa, jolla elokuvan loppumörkö kukistettaisiin. Elokuva on merkitty komediaksi, mutta oikeastaan elokuvan ainoita komediallisia aineksia olivat juuri nämä zombit ja muut hirviöt. Elokuvan loppukohtaus muistutti jo sitä vaikutelmaa, mikä minulla koko elokuvasta oli etukäteen, ja millaisen elokuvan olisin halunnut nähdä kokonaisuudessaan.

Robert Englund oli näyttelijöistä oikeastaan elokuvan ainoa kelvollinen tyyppi ja hän onnistui paikoitellen olemaan hauskakin, joskaan ei ehkä kuitenkaan ihan niin hauska kuin oletan tekijöiden halunneen. Trevor Matthewsista ei ollut kunnolla edes halvalla tehdyn komediallisen kauhuelokuvan päätähdeksi, sen verran mitäänsanomattomaksi hän jäi niin ulkoiselta habitukselta kuin näyttelemiseltäänkin; hänen paikkansa tuntui olevan ennemmin jossain sketsisarjassa kuin kokoillan elokuvassa.

Pisteitä: 2/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Simpsonit - 8. kausi