Alkuperäinen nimi: Edward Scissorhands
Ohjaus: Tim Burton
Käsikirjoitus: Caroline Thompson
Pääosissa: Johnny Depp, Winona Ryder, Dianne Wiest
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1990

Edward (Johnny Depp) on varsin erityislaatuinen henkilö, sillä hänellä on käsiensä tilalla sakset. Hän on asunut yksin syrjäisessä kartanossa siitä lähtien, kun talon oikea omistaja, Keksijä (Vince Price), kuoli. Eräänä päivänä taloon tulee Peg (Dianne Wiest), ovelta ovelta meikkejä myyvä nainen, joka löytää Edwardin ja vie tämän kotiinsa lähiöön. Lähiön asukkaat ottavat lähes poikkeuksetta Edwardin avosylin vastaan ja käyttävät Edwardia ja tämän saksiaan innokkaasti hyväkseen, tavalla ja toisella...

Olen kai nähnyt Saksikäsi Edwardia jonkin aikaa ennenkin, mutta en ole varma, olenko katsonut vain pienen pätkän alusta vai keskeltä vai mitä, mutta kokonaan en ollut ennen eilisiltaa tätä katsonut. Niinpä minulta oli jäänyt näkemättä todellinen elokuvasatu, joka viehättää myös aikuisia, eikä tämä ihan pienimmille ollutkaan tarkoitettu, sillä elokuvalle oli annettu K-11 -merkintä.

Tarina oli hauska ja tarjosi paljon yllätyksiä. Isoin tällainen yllätys koettiin heti elokuvan alkuvaiheessa, kun Suburbian asukkaat ottivat niinkin hyvin Edwardin heti vastaan, eikä vasta sitten ajan kuluessa. Tarina oli hyvin satumainen, vaikkakin loppua kohden muuttuukin hieman surulliseksi. Satumaisuutensa vuoksi tarina on kuitenkin ihana ja sen parissa viihtyy loppuun asti, vaikka allekirjoittanut jäikin toivomaan hiukan toisenlaista loppua Edwardin ja Pegin tyttären Kimin (Winona Ryderin) välillä; tosin minulle ei ainakaan tullut mitään tyydyttävää vaihtoehtoista loppua mieleen, sillä Kim olisi tullut vuosi vuodelta vanhemmaksi kun taas Edward olisi aina pysynyt samanlaisena.

Kuitenkin se, mikä elokuvassa pistää ensimmäiseksi merkille, on sen värimaailma tai oikeastaan tapa, jolta elokuva on saatu näyttämään. Tuntui kuin olisi katsonut jotain lähiötä jostain utopistisessa yhdysvaltalaisessa propagandavideota taikka 1950-luvun amerikkalaista mainosta, jossa kaikki on puhdasta ja kaunista, eikä huolen häivää ole mistään. Lavastus tosiaan on kaikin puolin saatu näyttämään satumaiselta, mikä vain lisäsi katselunautintoa. Hiukan miinusta voisi melkein antaa siitä, että elokuvassa vain miehet ovat niitä työtätekeviä, kun taas naiset ovat juoruilevia kotiäitejä. Tosin tämäkin on saatu näyttämään ihan siedettävältä kaiken värikylläisyyden keskellä, mutta kyllä se vähän kuitenkin häiritsi.

Jos lavastus toi mieleen 1950-luvun tv-maailman, niin sen toi mieleen myöskin elokuvan hahmot (varsinkin aikuiset), joita hyvät näyttelijät esittivät suorastaan karikatyyrimaiseksi. Yleensä turha karikatyyrisyys häiritsee minua, mutta ei Saksikäsi Edwardissa, sillä tässä elokuvassa näyttelijät ovat tarkoituksella karikatyyrimaisia luoden siten entistä enemmän satumaista otetta elokuvaan. En itse ole pitänyt Johnny Deppiä mitenkään poikkeuksellisen hyvänä näyttelijänä, mutta tässä elokuvassa hän kyllä pistää parastaan, ehdottomasti. Kaikessa eleettömyydessään hän nimittäin tekee aivan loistavan roolisuorituksen Edwardina.

Pisteitä: 4/5