Alkuperäinen nimi: Paha maa
Ohjaus: Aku Louhimies
Käsikirjoitus:  Paavo Westerberg, Jari Rantala, Aku Louhimies
Pääosissa: Jasper Pääkkönen, Petteri Summanen, Mikko Leppilampi
Valmistusmaa: Suomi
Ilmestymisvuosi: 2005
Kesto: 127 min

- Mä aattelin pyytää Nikoo mukaan.
- Voiks siihen luottaa?
- Totta kai. Se on mun lapsuudenystävä.

 

 
Pertti Smolander (Pertti Sveholm) on yksi lukion pidetyimmistä opettajista, mutta äidinkielenopettajia on koulussa liikaa, joten taloussyistä koulu pistää Smolanderin pihalle ja hän alkoholisoituu. Myöhemmin Smolander kauppaa kaljanhimossaan poikansa Nikon (Jasper Pääkkönen) tavaroita ja Niko saa tarpeekseen ja lähtee. Hän kutsuu itsensä hyvän kaverinsa Tuomaksen (Mikko Leppilampi) tyttöystävän Elinan (Pamela Tola) serkun uudenvuodenjuhliin ja siellä hän näkee tietokoneen ruudulla viidensadan euron setelin molemmat puolet ja päättää printata ne. Hän yrittää käyttää sitä panttilainaamossa ja onnistuu. Tästä alkaa tapahtumaketju, jossa yksi jos toinenkin joutuu kärsimään ainakin välillisesti Nikon tempun johdosta...

Paha maa valikoitui kuukauden WANHAksi puoliksi summamutikassa, sillä tällä hetkellä lähes kaikki katsotut leffat löytyvät numeroiduista jätesäkeistä, joista valitsin randomilla yhden (tiesin suurin piirtein, missä mentiin aakkosissa). Poimin kyseisestä jätesäkistä leffoja käteeni, kunnes tuli vastaan se ensimmäinen, josta vielä arvostelu puuttui ja tämähän sieltä sitten käteen tuli. Mainittakoon vielä, että samaa menetelmää aion käyttää muutamana seuraavanakin kuukautena. Tämä elokuva tuli saatua kuin puolivahingossa, kun olin unohtanut peruuttaa Home Entertainmentin kuukauden tuotteen ja siten tämä saikin edustaa ensimmäistä saamaani kotimaista elokuvaa (DVD:llä), joita en tuohon aikaan paljon katsellut. Muistelisin tykänneeni elokuvasta katsoessani sen ensimmäistä kertaa, mutta nyt Paha maa ei oikein uponnut.

Elokuva perustuu löyhästi Leo Tolstoin tarinaan Väärennetty korkolippu, johon elokuvassakin pariin otteeseen viitataan ja saman tarinan pohjalta olen nähnyt myös elokuvan Raha. Elokuva on jaettu Eppu Normaalin Tuhansien murheiden maa -kappaleen sanojen mukaisesti seitsemään osaan, jotka ovat Työttömyys, Viina, Kirves, Perhe, Lumihanki, Poliisi ja Viimeinen erhe ja jokaista näistä teemoista käsiteltiin osissaan vähintäänkin löyhästi. Aluksi jaksoin olla kiinnostunut tästä ketjureaktiosta, joka oikeastaan alkoi jo heti Nikon isän jäädessä työttömäksi eikä vasta sen väärennetyn setelin myötä ja tällä tavalla ajateltuna elokuvaa olikin edes vähän helpompi katsoa, sillä pian koko setelin olemassaolo unohdettiin tyystin ja keskityttiin vain käymään läpi seurauksia. Muuten ihan jees, mutta minusta jotkut näistä seurauksista olivat vähintäänkin väkinäisiä, kuten vaikkapa siirtymä Istosta (Mikko Kouki) Teukkaan (Sulevi Peltola). Jossain vaiheessa sitten siirryttiin ajassa taaksepäin tapahtumiin, jotka eivät ainakaan olleet missään kytköksissä siihen väärennettyyn viissataseen, vaikka toki myöhemmin todella etäisesti niin tekikin, jos oikein jaksoi yhteyttä miettiä. Elokuvan antama kuva tuntui olevan se, että Suomi on paska maa ja kaikilla menee ihan vitun huonosti, eli toisin sanoen elokuva yrittää tarkoituksella masentaa katsojaa, eikä tee sitä mitenkään erityisen hyvin. Elokuva oli tosiaan jaettu seitsemään osaan ja minä jo sen neljännen osan jälkeen (laulussahan on siinä kohdassa lyhyt tauko) ehdin toivoa elokuvan päättymistä. Ei siksi, etteikö minua olisi kiinnostanut ne muutkin osat, vaan siksi, että elokuva oli yli kahden tunnin mitassaan selvästi ihan liian pitkä, mikä vei sitten viimeistään mahdollisuudet parempiin pisteisiin. Puoli tuntia kun olisi otettu pois ja asioita siten tiivistetty selvästi, niin mitä jottei lopputuloskin olisi näyttänyt paremmalta.

Näyttelijöissä ei sinänsä valittamista ollut ja itse asiassa he edustivatkin aikalailla elokuvan parasta antia aina Jasper Pääkkösestä Mikko Leppilampeen ja Hannelea näytelleeseen Matleena Kuusniemeen asti. Oikeastaan kuitenkin parhaasta roolisuorituksesta vastasi Sulevi Peltola ja muistan olleeni samaa mieltä jo ensimmäisellä katselukerralla, minkä vuoksi hänen kohtauksensa (ainakin osittain) olivat jääneetkin mieleen ja kuuluivat elokuvan parhaimmistoon. Petteri Summanen oli oma vahva itsensä, eikä Mikko Koukikaan huono ollut, vaikka hänen hahmonsa olikin aika ärsyttävä. Pertti Sveholm ei kyllä ihan uskottavin juoppo ollut. Mukana menossa: Janne Virtanen, Susanna Anteroinen (Salatut elämät), Martti Syrjä ja Sue Willberg (Salatut elämät).

Pisteitä: 2/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä