Alkuperäinen nimi: The Family Man
Ohjaus: Brett Ratner
Käsikirjoitus: David Diamond, David Weissman
Pääosissa: Nicolas Cage, Téa Leoni, Don Cheadle
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2000
Kesto: 120 min

- How can you do that?
- What?
- Look at me like you haven't seen me every day for the last 13 years.

Jack Campbell (Nicolas Cage) on menestyvä liikemies, joka nauttii sinkkuudestaan, ja jonka mielestä hänellä on kaikkea, mitä hän tarvitsee. Jouluaattoiltana hän kohtaa kaupassa Cashin (Don  Cheadle), joka ei saa vaihdettua voittokuponkiaan rahaksi ja Campbell lupautuu maksamaan suurimman osan voittosummasta. Osoittautuukin, että Cash toimiikin ylempien voimien palveluksessa ja Jack pääseekin näkemään, millaista hänen elämänsä olisi, jos hän ei olisi jättänyt hänen nuoruuden rakastettuaan Katea (Téa Leoni) lentokentällä, mutta sopeutuminen ottaa oman aikansa...

Olen aina jotenkin tykännyt näistä vaihtoehtotodellisuuden kuvauksista, varsinkin jos siellä seikkaileva joutuu sinne jokseenkin vastentahtoisesti, joten ei sinänsä ihme, että olen pitänyt tästäkin elokuvasta sen verran, että elokuva onkin tullut katsottua useampaan kertaan television välityksellä. On siitä kuitenkin jo useampi vuosi, kun viimeksi olen katsonut tämän, joten sikälikin joitakin pieniä pätkiä olin ehtinyt jo unohtaakin tästä, mutta suurin osa tapahtumista oli silti edelleen muistista, mikä ei kyllä haitannut, sillä vaikka Family man - perhe on paras ei olekaan lähellekään mestariteoksen veroinen, niin varsin viihdyttävä elokuva kuitenkin.

Okei, tapahtumat, joiden kautta Jack heivataan vaihtoehtotodellisuuteensa, olivat vähän väkinäisen oloisia ja lisäksi täynnä kysymysmerkkejä, mutta muuten elokuvaa pystyi ihan mielenkiinnolla seuraamaan. En muistanut, kuinka paljon Jack yrittää ottaa osaa ns. entisen elämän ihmisiin, mutta alussa käytiin ihan kivasti läpi näitä henkilöitä, joiden arvasin/muistin osuvan toisessa todellisuudessa Jackin tielle (oli kyllä ainakin yksi sellainen, jota en muistanut). Parasta elokuvassa oli tietenkin Jackin sopeutuminen uuteen perheeseensä, mikä ei sitten käynytkään ihan tuosta vaan, joten hauskoja tilanteita pääsi syntymään tämän tästä. Elokuva ei ollut kuitenkaan vain hauska, vaan se sisälsi myös paljon koskettavia hetkiä Jackin ja Katen kesken ja vaikka kaikki nuo hetket eivät päättyneetkään ihan parhain päin, niin niissä tuntui olevan jotain niin aitoa, että meikäläinen ainakin niistä piti. Kun sitten oli se hetki, kun Jackin aika alkoi käydä vähiin ja hän jätti hiljaisia jäähyväisiä perheelleen, niin jok'ikinen kerta olen toivonut, että muistaisin lopun väärin ja aamulla Jack heräisikin samasta paikasta, mihin nukahtikin, eikä omasta todellisuudestaan, mutta eipä näin sitten käynytkään, mikä lisäsi loppun aika surullisen pohjavireen. Toki, Katen ja Jackin suhteen loppu jätettiin hivenen auki, mikä oli sinänsä ihan hyvää asia, mutta tapahtui mitä tapahtui, niin kaikki, mikä Jackilla oli siellä toisessa todellisuudessa, ei kuitenkaan kävisi täsmälleen samoin kuin ennen ja vaikka kävisikin, niin siihen vaan menisi hyvin pitkä aika, mikä on vain surullista.

Tämä oli jo toinen elokuva viikon sisään, jossa esiintyy Téa Leoni, mikä sinänsä ei ole kovinkaan todennäköistä, kun hän on loppujen lopuksi esiintynyt verrattain harvassa elokuvassa (miettii vain sitä, kuinka paljon monilla muilla on niitä rooleja filmografiassaan yhtä pitkältä ajalta). No, oli miten oli, mutta Téa Leoni oli pääkaksikosta selvästi se parempi puolisko. Ei, en ole koskaan inhonnut Nicolas Cagea ja pidänkin hänestä aikalailla, vaikka ymmärränkin kritiikin hänen jokseenkin yksipuolista näyttelyään kohtaan, mutta tässä(kin) elokuvassa hän oli ihan hyvä, mutta kyllä Leoni oli vähällä varastaa koko show'n olemalla niin aidonoloinen roolissaan hieman hukassa olevan miehensä rinnalla elokuvan eri vaiheissa. Mukana menossa: Ken Leung (Lost) ja Joel McKinnon Miller (The Truman Show'n autotallivahti).

Pisteitä: 4/5