Alkuperäinen nimi: The Wolfman
Ohjaus: Joe Johnston
Käsikirjoitus: Andrew Kevin Walker, David Self
Pääosissa: Benicio Del Toro, Anthony Hopkins, Emily Blunt
Valmistusmaa: Iso-Britannia, Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2010
Kesto: 104 min

- I am what I say I am... a monster.

1800-luvun lopun Englannissa Ben Talbot (Simon Merrells) katoaa salaperäisesti ja hänen naisystävänsä Gwen Conliffe (Emily Blunt) kirjoittaa hänen veljelleen Lawrencelle (Benicio Del Toro) asiasta. Lawrence palaa kotikonnuilleen isänsä (Anthony Hopkins) luo, mutta saavuttuaan kotiin hänen veljensä on jo löydetty kuolleena ja pahasti raadeltuna. Lawrence alkaa selvittää veljensä kohtaloa, mutta tällä tutkinnalla on hyvin kohtalokkaat seuraukset...

Vain harvoin sallin itseni katsoa uusintafilmatisointeja ennen alkuperäisen elokuvan näkemistä, mutta tämän elokuvan kohdalla piti tehdä selkeä poikkeus. Ensinnäkin siksi, että sain vasta viime viikolla tietää tämän olevan uusintafilmatisointi (itse elokuvan tulemisesta kuulin jo aiemmin) ja toisekseen siksi, että tuli itsekin niin ikään piipahdettua kotikonnuilla ja halusin käydä vanhassa ”kotiteatterissa” ja tämä oli ainoa siellä menevä kiinnostava elokuva, joka sopi vielä aikatauluihinkin; muuten elokuva olisi saattanut jäädä odottamaan DVD-julkaisua. Oli miten oli, alkuperäiselokuvaa näkemättä täytyy sanoa, että The Wolfman oli ihan kelpo ihmissusielokuva.

Etukäteen vähän vierastin elokuvan sijoittamista kauas menneisyyteen (1880-luvulle), mutta ratkaisu oli lopulta varsin toimiva. Näin elokuvaan saatiin hyvin hämyisä tunnelma, jota siivittivät vanhat rakennukset, puhetapa ja myös hahmojen vaatetus. Jännittävän tunnelman ansiosta myös tarinasta kykeni nauttimaan, vaikka ei tarjonnutkaan mitään järin suuria yllätyksiä, vaan elokuva eteni päälinjoiltaan pitkälti juuri niin kuin olin kuvitellutkin, ehkä loppuratkaisua lukuun ottamatta. Näistä säikähdyskohtauksista en osannut niin säikähtää, mutta kun taustalla soi koko ajan sellainen hieman ahdistavan oloinen musiikki, niin näistäkin kohtauksista pystyi saamaan enemmän irti. Kaikista elokuvan tapahtumista on ehdottomasti mainittava tämä ihmissusien kohtaaminen, jota toivoin siitä asti, kun kävi selväksi, että niitä onkin kaksi liikkeellä ja mitä tulee sitten Lawrencen kohtaloon, niin se tapahtui myöskin juuri niin kuin olin toivonut, vaikka hieman yllättikin, että päättivät elokuvan hänen osaltaan sillä tavalla. Mitä tulee ihan vihoviimeisiin loppukuviin, niin samalla kun elokuva päättyikin hyvin tyydyttävällä tavalla, niin loppuratkaisu sai pienen vahingonilon sisälläni heräämään... kylän asukkaita kohtaan. Olen julma ihminen!

Minulla on usein ollut vaikeuksia arvostella menneisyyteen perustuvien elokuvien näyttelijöitä ja niin oli oikeastaan laita tässäkin elokuvassa. Jotenkin näissä päähahmoista näki tietyn pidättyvyyden, mikä on varmasti ollut käsitellylle ajalle tyypillistä, mutta ei sitten tuo hahmoja samalla tavalla esiin kuin nykyaikaan perustuvat elokuvat. Niinpä joudun tyytymään sanomaan, että niin Del Toro, Hopkins kuin Bluntkin olivat ihan hyviä, eikä niiden suorituksista juuri valittamista löydy. Tosin Hopkinsista on sanottava sen verran, että hänestä on pikku hiljaa oikeasti tulossa vanha (ei, ei hän ole sitä vielä; vetreä 72-vuotias hän vasta)!

Pisteitä: 4/5